Piitkänpitkän hiljaiselon jälkeen Petäjäpurot jatkuvat jälleen!

Olen syksyn aikana saanut yliannostuksen Petäjäpuroja ja koko perhe on alkanut kyllästyttää. Olen pelannut perheellä jo yli puolitoista vuotta ja julkaissut perheen seikkailuja netissäkin aikalailla tarkkaan vuoden. Haluaisin jo päästä aloittamaan uuden lc:n, mutta olen vakaasti päättnyt että vien Petäjäpurot kymmenenteen sukupolveen vaikka väkisin! Eihän tässä enää tarvitse jaksaa kuin perijän yliopisto läpi ja saada hänelle edes yksi muksu, niin tavoite on saavutettu. Vanhanvuodenlupaukseni olkoon siis se, että vien Petäjäpurojen suvun loppuun! Tavoite on saada kymppisukupolvi syntymään ennen vuodenvaihdetta :)

Siinäpä vähän pohjustusta tulevaan. Nyt sitten takaisin nykyhetkeen ja kauan odotetun uuden osan pariin!

---

Pitkän tauon jälkeen lienee hyvä vähän muistella ketä perintötalolla oikein asuu. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin Kaapo-poika, jonka isä on eräs Silvian (toisessa kuvassa näkyvä blondi) lukuisista rakastajista. Nykyään Silvia on asettunut aloilleen ja hänen armaansa Antero näkyy kolmannessa kuvassa.

Ihanaa Seljaa ja hänen komeaa aviomiestään Veetiä ei tietenkään sovi unohtaa.

Seljan ja Veetin pojat Mikael ja Markus.

Ja talon eläkeläisosaston edustajat Jennika ja Alvi.

Koko komeuden kruunaa perheen lemmikkikatras.

Silvian raskaus eteni vauhdikkaasti. Tämä raskaus oli huomattavan helppo edellisiin verrattuna: Silvia jaksoi isosta mahastaan huolimatta osallistua talon askareisiin eikä hänen tarvinut nukkua puolta vuorokaudesta kuten aikaisempien raskauksien kohdalla.

Miesvaltaisen talon

Kuten varmaan olette huomanneet, Petäjäpuroista ei ole pitkään aikaan kuulunut hiiskahdustakaan. Voisin selitellä ummet ja lammet siitä kuinka koulussa on kiirettä ja minulla on myös muuta elämää ja plaaplaaplaa, mutta suurin syy hiljaiselolle on se, että olen aivan umpikyllästynyt Petäjäpuroihin. Olen pelannut perheellä jo yli puolitoista vuotta, mikä on sinänsä minulle jo valtavan suuri saavutus, ja julkaissut perheen tarinaa netissä aika tarkkaan vuoden. Kyllä vähemmästäkin kyllästyy! :D Kuluneena aikana en ole tainnut pelata kuin ehkä yhdellä sellaisella perheellä, joka ei ole mitään sukua Petäjäpuroille.

Olen vannonut itselleni että pelaan Petäjäpurot ainakin kymmenenteen sukupolveen asti. Nyt jouduin kuitenkin tuottamaan pettymyksen sekä itselleni ett lukijoille, sillä en yksikertaisesti enää jaksa jaapata samalla perheellä. Minulla olisi vielä yhden osan verran kuvia ladattuna photobucketiin, mutta osan kirjoittaminen tuntuu aivan ylivoimaisen rankalta tervanjuonnilta. Tauko siis jatkuu ainakin toistaiseksi, ehkä jopa pysyvästi.

En tiedä vielä ovatko nämä Petäjäpurojen lopulliset hyvästit vai jatkanko vielä joskus. Jemmaan perheen naapurustoineen ja tallennuksineen ulkoiselle kovalevylle siltä varalta, että joskus vielä innostun jatkamaan. Nyt kuitenkin aion pelailla ihan rauhassa omaan tahtiini muilla perheillä ja kokeilla eri haasteita. En tee uutta blogia ainakaan ihan heti, mutta ehkä vielä joskus ;) Myös Petäjäpurojen blogi saa pysyä Vuodatuksen hellässä huomassa. Lupaan ilmoitella näkyvästi jos vielä joskus palaan blogosfääriin!

 

Pyydän anteeksi niiltä aktiivisimmilta lukijoiltani jotka ahkerasti seurasivat ja kommentoivat Petäjäpurojen kommelluksia ja odottivat jatkoa. Toivottavasti ymmärrätte tämän burn outini ettekä kiroa minua alimpaan manalaan :)

 

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuosi 2013 on teille kaikille lempeä :)

 

-rutted

Tämä peli-into ei vaan ota lannistuakseen :D Nyt kuitenkin maltoin odottaa melkein viikon ennen uuden osan julkaisemista!

Hmmm, mitäköhän tässä keksisi. Niin juu! Tästä osasta taas puolet yliopistoa ja puolet perijätonttia. Pelatessa sattui pikku moka ja minulla jäi vahingossa väärä kuvankaappausohjelma päälle, joten kuviin tuli ohjelman kissan kokoinen vesileima päälle. Onneksi huomasin sen ajoissa eikä kuvia ollut kovin paljoa joten nou hätä, vesileimakuvat eivät päädy tänne blogiin asti :) 

Tein muuten oman nimihackin! Kyllästyin jo niihin iänikusiiin Anteroihin, Puntteihin ja Gullikeihin joita on vilissyt jokaisessa sukupolvessa ja kyhäsin oman nimihackin hieman neutraalimmilla nimillä. Tervetuloa Pekat, Matit ja Jussit!

Tällä kertaa aloitetaan perintötontilta. Nytpä siis hölinät sikseen!

---

Viime osassa jäätiin siis siihen, että taloon hankittiin pikkuinen Kössi-koiranpentu täyttämään Alvin kuoleman jättämää aukkoa.

Vaikka talon väkimäärä oli kutistunut paljon, vilinää riitti silti talon joka sopessa.

Päälimmäisenä kaikkien mielessä oi kuitenkin Alvi. Herttaisella Alvilla oli aina riittänyt aikaa muiden auttamiseen ja hän oli aina jaksanut olla ystävällinen.

Eräänä kauniina kesäpäivänä Veeti muisti, että joku suvun esi-isistä oli aikoinaan ansainnut työmenestyksellään haudantakaimen, laitteen, jolla kuolleen saisi takaisin elävien kirjoihin.

Veeti päätti yllättää perheensä ja herättää Alvin takaisin henkiin.

Yksi puhelu viikatemiehelle, pieni käteismaksu ja Alvi oli taas elävien kirjoissa! Veetin tosin olisi kannattanut kai maksaa hieman enemmän, sillä viikatemies varoitti että Alvi saattaa olla hieman erilainen kuin ennen. Päällisin puolin ukko kuitenkin näyttää siltä miltä ennenkin, joten turha surra!

Manan mailla elely ei ollut osoittautunut niin kamalaksi kuin Alvi oli aluksi pelännyt, mutta silti hän iloitsi uudesta mahdollisuudesta elää. Tällä kertaa hän oli vakaasti päättänyt toteuttaa elämäntoiveensa!

Silviasta tuntui, että hän oli viimeinkin löytänyt elämänsä rakauden. Ihana Antero oli valloittanut hänen sydämensä täysin, eikä Silvia enää haaveillut kymmenista rakastajista tai miestennielijän maineesta. Sen sijaan Silvia haaveili aloilleen asettumisesta ja rauhallisesta loppuelämästä Anteron rinnalla.

Rauhallisen ja rakkaudentäyteisen loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä Silvia polvistui Anteron eteen ja kaivoi taskustaan mustan sormusrasian.

Silvian kosinta yllätti Anteron aivan täydellisesti, mutta hämmästyksestään huolimatta Antero sai kakistetua ulos sanat "oi kyllä!" ja sujautettua timanttisormuksen sormeensa.

Kihlojen kunniaksi Silvia pyysi Anteroa muuttamaan luokseen. Siihenkin Antero suostui ilomielin ja hän kartutti perheen kassaa huikealla 1000 simoleonin summalla.

Vaihdettuaan ruman keilapaitansa hieman asiallisempaan vaatetukseen Antero asettui taloksi. Hän on suosiotavoitteinen ja hänen suurin toiveensa on saavuttaa kenraalin arvonimi.

Jennika innostui leipomaan kakun Alvin kuolleistaheräämisen ja Silvian kihlauksen kunniaksi.

Alvi ei kuitenkaan joutanut kakkua mussuttamaan, sillä hänellä oli kiire toteuttaa elämäntoiveensa. Hänen suurin haaveensa, kuuden lemmikin urahuipun saavuttaminen, ei toteutuisi ilman kuutta lemmikkiä.

Näin alkajaisiksi Alvi hankki kaksi koiraa.

Koirat saivat nimikseen Matikka ja Mussukka. Matikka on urospuolinen dalmatiankoira ja Mussukka kauniimpaa sukupuolta edustava, jonkinsortin pystykorva. Koirien luonteiden erot näkyivät selkeästi: Hölmö, mutta touhukas Matikka alkoi heti aiheuttaa tuhoja tontilla kaivelemalla kuoppia ympäri pihamaata, kun taas rauhallinen ja älykäs Mussukka viihtyi mieluummin sisätiloissa simejen touhuja seuraillen.

Antero on selvästi syntynyt Petäjäpuroksi!

Sitkeän työpaikanmetsästyksen jälkeen Selja löysi vihdoinkin töitä uudelta unelma-alaltaan. Kenttätutkijan pesti sopi hänelle kuin nenä päähän!

Uusien työaikojen ansiosta Seljalla oli paremmin aikaa olla perheensä kanssa. Esiintymisalan työt olivat olleet pääosin ilta- ja yötöitä, joten Seljan ollessa kotona muut olivat koulussa tai töissä ja muiden ollessa kotona Selja oli töissä.

"Alvi-ukki on varmaan kummitus kun se ensin kuoli ja nyt onkin elossa!"

Vanhuudenhöperyys oli päässyt iskemään Jennikaan. Hän unohteli päivänselviä asioita ja poltti ruuan aina pohjaan unohtaessaan vahtia sen kiehumista.

Veetin on syytä olla huolissaan... Talon upeimman uroksen titteli saattaa vaihtaa omistajaa! :D

Selja hankkimassa tarvittavia taitopisteitä saavuttaakseen toisen elämäntoiveensa...

...ja Silvia urakassa hieman edellä! Silvia on toteuttanut jo kaksi elämäntoivetta. Niistä ensimmäisen, 20 eri simin kanssa pelehtimisen, hän toteutti muistaakseni jo yliopistossa.

Kolmesta koirasta, yhdestä kissasta, kolmesta lapsesta, kahdesta vanhuksesta ja kolmesta aikuisesta syntyy melkoisesti sotkua. Ette arvaakaan, kuinka onnellinen olen siitä että talossa ei enää ole taaperoita! :D

Kamilla-tyttö vietti viimeistä päiväänsä lapsuuden leikkejä leikkien. Hän tulee olemaan seuraava yliopistolle lähtijä.

Kamillan syntymäpäivän ilonpilaajaksi ilmestyi yllättäen vanha tuttu viikatemies.

Viikatemiehen mukaan joutuikin lähtemään perheen rakas Kerttu-kissa :(

Mussukka ja Matikka olivat ehtineet ystävystyä Kertun kanssa, joten koirat olivat surullisia kissamuorin kuoltua. Matikka purki ahdistuksensa sohvaan, mutta Mussukka malttoi tyytyä ulisemiseen.

Kamillan yllätyksientäyteinen syntymäpäivä sai jatkoa, kun Selja nappasi ylennyksen töissään.

 Varsinainen jymy-yllätys oli kuitenkin se, että Silvia oli raskaana! Kamillasta siis tulee vielä yhden sisaruksen isosisko! Tällä kertaa isästä ei ole epäilyksiä. se on 100% varmuudella Antero. (Ja juuri kun pääsin sanomasta, että onneksi ei enää ole taaperoita...!)

Illan tullen päivänsankari sai vihdoinkin astella valokeilaan ja puhaltaa kynttilät!

Onnetar suosi Kamillaa nautintotavoitteella. Hänen elämäntoiveensa on tulla ammattimaiseksi juhlavieraaksi.

Kamilla on aika mielenkiintoinen sekoitus Veetiä ja Silviaa.

Kamilla ei viihtynyt kauaa teinitytön korkkareissa, vaan hän pirautti heti taksin ja lähti muiden perheen nuorten luo yliopistolle.

Yliopistolle lähdemme myös me. Perintötalolle palataan taas seuraavassa osassa!

Kampukselle päästyään Kamilla kietaisi kiharansa löyhälle nutturalle. Hän valitsi pääaineekseen taideopin.

No mutta kukas tämä hurmuri on!
Se on tietysti psykologian pääaineekseen napannut Manu-herra. Manu taisi juuri kiilata amisviiksillään omaksi perijäsuosikikseni ;D En olisi ikinä arvannut, että hänestä tulee näin komea!

Luonteeltaankin Manu on melkein unelmaperijä. Ainoastaan siisteyspisteiss olisi toivomisen varaa.

Osakunnan uudet tulokkaat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.

Kampuksen hilpeä tunnelma koki pienen kolauksen, kun lehtiä polttamassa olleen Kerstin pyjama leimahti liekkeihin.

Kersti-parka olisi varmaan käristynyt grillivartaaksi ellei Miko olisi ollut nurkan takana tasoittamassa pensaita.

Tulipalo-onnettomuudesta selvittiin loppujenlopuksi onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Miko ja Kersti ottivat onnettomuudesta opikseen ja loput lehdet hävitettiin vähemmän luontoystävällisellä tavalla - heittämällä ne roskiin.

Kersti ei aivan ymmärtänyt siskopuolensa halpoja huveja.

Kamilla sai minut muistamaan miksi nautintotavoite on kiva. Toiveet on ihanan helppo toteuttaa! Kuka muu muka saa 1000 tavoitepistettä vaahtokylvystä tai sohvalla leikkimisestä? :D

Kerstin ja Mikon ensimmäinen opiskeluvuosi kului yhdessä hujauksessa ja hienosti mennyt loppukoe toi molemmille mojovat apurahat.

Apurahat eivät kauaa tilillä homehtuneet. Kamilla tuhlasi ne treffipalveluun toivoen tapaavansa unelmiensa miehen.

Tämä herra varmasti täyttää kaikki Kamillan vaatimukset unelmakumppanin suhteen, mutta valitettavasti kyseinen herra on Anton Petäjäpuro, eli Kamillan isoisoeno. Ei kiitos! :D

Sukulaisia on aina kiva tavata, joten pikatreffeistä jäi molemmille hyvä mieli.

Kamillan taskunpohjalla kilisi vielä muutama simoleon, joten hän päätti yrittää uudelleen.

Ennustajaeukko ei ollut selvillä Petäjäpurojen suvun suhdesotkuista, sillä nyt hän paiskasi Kamillan treffiseuralaiseksi Kamillan äidin rakastajan, jota epäiltiin jopa Kamillan isäksi :D

Hemmo-kotiapulainen ei lähtenyt treffeiltä ollenkaan hyvillä mielin.

Kersti ja Manu ehdottivat Kamillalle yhteisötontille menoa ennen kuin Kamilla ehti tuhlata kaikki osakunnan rahat treffipalveluun.

Kersti ja Manu löysivät heti mieleistä puuhaa instituutin puistosta.

Miko tapasi mukavalta vaikuttavan Puntti-nimisen opiskelijan Kamillan vielä luodessa yleissilmäystä muihin simeihin tontilla.

Mikolla ja Puntilla natsasi välittömästi.

Ja pian Kamillakin huomasi silmäänsä miellyttävän nuoren herran, Samin.  Ikävä kyllä Sami ei ollut Kamillasta yhtä kiinnostunut kuin Kamilla Samista.

Poppoo vietti oikein mukavan iltapäivän puistossa.

....wtf?! :D

Illan hämärtyessä Miko joutui hyvästelemään Puntin, sillä Kerstin painostuksesta matkaa jatkettiin kohti Stadin yökerhoja.

Juuri, kun nuoret olivat lähdössä, tontille ilmaantui hyvä noita lemmikkeineen. He eivät kuitenkaan jääneet ihastelemaan noidan taikoja, vaan kiirehtivät kohti Stadia.

Yökerhossa riitti tekemistä kaikille. Kamilla ja Kersti jorasivat tanssilattialla nuoren miljonääriherran kanssa, Miko meni lillumaan ulkoporealtaaseen ja Manu pääsi eroon vatsamakkaroistaan kieppumalla jossain hilavitkuttimessa.

Kyllästyttyään kieputtimessa kieppumiseen Manu tapasi Elina-nimisen, kauniin naisen.

Manun harmiksi Elina ei ollut ollenkaan kiinnostunut Manusta. Nainen torjui Manun epätoivoiset flirtit kohteliaasti.

En muista miltä Maxis-kasvoinen Sippo Castren näyttää, mutta ei varmasti tältä! :D

Luovuttuaan toivosta Elinan suhteen Manu lähti yökerhon terassille katselemaan maisemia. Siellä hän tapasi kuvankauniin Sanni-neidon.

Sanniin Manun charmi puri. Sitkeällä flirttailulla ja lirkuttelulla Manu sai ongittua tietoonsa Sannin puhelinnumeron.

Kello oli jo paljon ja Manun täytyi lähteä takaisin kampukselle, mutta hän lupasi soittaa Sannille heti seuraavana päivänä.

Aika riensi ja talvi teki jo tuloaan. Koko poppoo edistyi opinnoissaan oiken mallikkaasti, ja riitti opiskelun ja arkiaskareiden lomasta tilaa myös hauskanpidolle ja laiskottelullekin.

Manu ja Sanni olivat tapailleet jo jonkin aikaa. Suhde oli edennyt hitaasti, mutta varmasti.

Pitkän deittailun jälkeen Manu sai viimein ensisuudelmansa.

Kun suurin kynnys oli ylitetty, suhde alkoi edetä nopeasti.

Sanni oli ihan korviaan myöten rakastunut Manuun.

Edes Kamillan räppääminen ei häirinnyt kukoistavaa romanssia.

Perhetavoitteinen Sanni haaveili jo yhteisestä tulevaisuudesta ja kihloista Manun kanssa.

Toistaiseksi kihlat saivat vielä odottaa. Rakkautta riitti ilman sormustakin!

Räppäyksellä ansaitut simoleonit eivät olleet ainoa Kamillaa hymyilyttävä asia, sillä myös hän on löytänyt elämäänsä jotain erityistä.

Kamillan päiviä valaisee opiskelijariennoissa tavattu Kuisma-niminen komistus.

Kuisma ja Kamilla eivät seurustele yhtä vakavasti kuin Manu ja Sanni, mutta seurustelua se on vähemmän vakavakin.

Tämä kuva olkoon vertauskuvana Kamillan ja Manun parisuhteiden vakavuudelle :D

Pelottavan nopeasti kulunut lukuvuosi päättyi hyvien arvosanojen säestämänä.

---

Ja tästä jatketaankin sitten seuraavassa osassa. Ajattelin, että seuraava osa on myös tällainen puoliksi yliopistolla, puoliksi perintötontilla tapahtuva. Perintötontin osuus tosin tulee olemaan melkoista pikakelausta että saan kaikki lapset yliopistoon :D

Perijä-äänestys tulee sitten luultavasti seuraavan osan jälkeen. Mietiskelyideni jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ehdokkaiksi pääsevät vain pojat. Sen luulisi vähentävän valinnanvaikeutta.. :D Tällä hetkellä olen kyllä niin rakastunut Manuun että voi olla ettei äänestystä tule ;D Sen näkee sitten!

Tämän osan piti ilmestyä ajastettuna vasta 11.10., mutta en millään malttanut pihdata! :D Siksipä saattekin sen jo nyt.

Uskokaa tai älkää, typosin osan nimen taas :D Tällä kertaa onneksi huomasin virheen ennen kuin ehdin tallentaa osakuvan, joten ehdin vielä korjata sen. Osan nimi oli vähällä olla "Uuta ja vanaa". Näppäimistöni on alkanut oikkuilemaan ja jotkin näppäimet eivät painu kertapainalluksesta pohjaan saakka. Ongelmaan saattaisi auttaa kaiken ryönän putsaaminen näppäinten alta... Yksi ei-niin-salaisista paheistani on näkkileivän mutustelu tietokoneella ollessa, joten näppiksessäni on varmaan kokonaisen näkkäripaketin verran murusia. :---D

Mutta näkkäristä grahampaahtoleipään: Sain vihdoinkin Gadwinin toimimaan! Se tosin toimii vain kun pelaan ikkunatilassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ikkunatila on muuten tosi kätevä pelatessa, mutta pelissä kuvakulmaa ei voi liikuttaa viemällä kursorin ruudun laitaan. Koen nuolinäppäimillä kuvakulman liikuttamisen vähän kömpelöksi, mutta eiköhän se ole vain tottumiskysymys. Tärkeintä on, että Gadwin toimii! :) Tästä osasta jonkin verran on kuvattu vielä pelin kameralla, mutta jossain ennen puoltaväliä kuvat vaihtuvat gadwinilla otetuiksi. Eron kyllä huomaa! Uudet kuvat ovat hitusen korkeampia. Gadwin-kuvissa korkeus tosin vaihtelee hieman (välillä 400-490px), sillä muokkaaminen on paljon nopeampaa kun ei tarvitse säädellä korkeutta pikselin tarkkuudella. Leveys on kuitenkin kaikissa kuvissa sama, joten yleisvaikutelma ei ole "pomppuinen". Joskus tulevaisuudessa varmaan myös levennän kuvia hieman :) Tässä osassa halusin kuitenkin pitää kuvien leveyden samana kuin pelin kameralla otetuissa.

Ei tästä alkulöpinästä ihan näin pitkää pitänyt tulla! Nyt turhat jaarittelut sikseen ja Petäjäpurojen pariin.

---

Aloitamme osan yliopistolta, jonne Kersti ja Miko ovat kyhänneet hulppean, upouuden osakuntatalon. Osakuntatalo rahoitettiin hamstraamalla perintötontilta arvokkaita tavaroita tavaraluetteloihin ja myymällä ne kampuksella. No motherlode included!

Tässä ovat oikein hurmaavat nuoret aikuisemme Miko ja Kersti. Huomasin pelatessani, että olin muistanut lähes kaikki Mikon tiedot viime osassa väärin (:D), joten pieni esittely olisi varmaan paikallaan.

Miko on siis romantiikkatavoitteinen hurmuri, jonka lisätavoitteeksi arpoutui tietotavoite. Mikon elämäntoive on tulla eläväksi legendaksi eli saavuttaa urheilu-uran huippu ja hän valitsi pääaineekseen teatteritaiteen. Miko pitää siisteistä ja luovista simeisä, mutta harmaat hiukset puistattavat häntä. Miko on luonteeltaan melko sottainen ja ujo sekä todella toimelias, leikkisä ja kiltti.

Kersti tavoittelee elämässään suosiota. Hänellä oli lisätavoitearpajaisissa huono tuuri, ja hänen lisätavoitteekseen valikoitui syöpöttely. Myös Kersti haaveilee urheilu-uran huipun saavuttamisesta enemmän kuin mistään muusta, ja hänkin valitsi teatteritaiteen pääaineekseen. Kerstin tuntee suurta vetoa ruskeahiuksisiin, mekaniikkataitoisiin simeihin, kun taas uima-asuihin sonnustautuneet simit aiheuttavat ikäviä väristyksiä. Kersti on luonteeltaan hyvin siisti ja kiltti, todella leikkisä ja laiska sekä melkoisen ujo.

Kaverukset saivat nopeasti huomata, että yliopistossa täytyy oikeasti opiskella. Ensimmäiset illat kuluivat nenä kiinni oppikirjoissa eikä hurvittelulle jäänyt ollenkaan aikaa.

Karu todellisuus iski vasten Kerstin ja Mikon kasvoja, kun he älysivät ettei kampuksella ollut mummoa tai äitiä kokkaamassa. Kersti osasi valmistaa vain lihavoileipiä ja Miko ei sitäkään, joten kaksikon ateriat eivät täysin täyttäneet lautasmallia.

Opintojen lomassa urheiluhulluilla oli aikaa kannustaa Kielosolan sumopainitiimiä televisioiduissa turnauksissa.

Miko on tullut huomattavan paljon isäänsä. Veeti ja Miko tykkäävät molemmat hengailla pelkissä pyjamapöksyissä pitkin päivää :D Miko ei vaihda arkiasua ylleen edes mennessään luennoille.

Pingviini! Tuo söpöstys varjosti postipoikaa. :D On se ihana!

Toisinaan Kersti pakotti Mikon vaihtamaan pyjaman kunnollisiin vaatteisiin ja lähtemään kiertelemään kampuksen aktiviteetteja kanssaan.

Tällä kertaa vuorossa oli Pölise ja pänttää -kahvila.

Mikon huomio kiinnittyi nuoreen Kalevi-nimiseen komistukseen. Suorasukainen Miko ei ujostellut vaan kävi arastelematta kimppuun.

Kalevi oli luonnollisesti aivan myyty.

Ikävä kyllä Kalevilla oli kiire ja hän ehti jäämään Mikon seuraksi vain yhden espressokupillisen ajaksi. Miko onnistui kuitenkin saamaan Kalevin puhelinnumeron, joten hän ja Kalevi varmasti tapaavat vielä.

Espresso-addikti Miko joi Kalevin lähdettyä ainakin viisi kuppia espressoa.

Hunnut ovat edelleen kova sana cheerleadereiden keskuudessa.

Myös hula-tanssi on edelleen suosittua :D

Kampuksella on uusia kaunottaria. Loin Stenvall-instituuttiin kasan uusia townieita huomattuani että siellä pyöri edelleen ne samat naamat kuin sukupolvi sitten. Esimerkiksi tuo hula-tanssia tanssiva tyttö on ollut Silvian rakastajatar :D En viitsi kierrättää samoja townieita koko suvulla.

Parivaljakon palattua asunnolleen taitopisteiden metsästys jatkui.

Superopiskelijamme tekivät lopputyönsä aivan ennätyksellistä vauhtia. Täältä tullaan, huippuoppilaiden lista!

Petäjäpuroilla oli ollut jonkinsortin palvelusväkeä koko Kerstin ja Mikon elämän ajan, joten talousaskareiden tekeminen oli heille aivan uutta. Haisevat tiskit eivät kadonneetkaan pöydiltä itsekseen teikä tukkeutunut pönttö auennut taikasauvaa heilauttamalla.

Rasittavat cheerleaderit, lehmämaskotit ja toisinaan myös tavalliset ohikulkijat sabotoivat Mikon puutarhatöitä. Miko suunnitteli jopa pihan aitaamista, sillä hän oli lopen kyllästynyt haravoimaan lehtikasoja uudelleen ja uudelleen jonkun peuhattua ne pitkin pihaa.

Viimeiset pänttäykset...

...ja hieman hauskanpitoa ennen ensimmäistä loppukoetta.

Ensimmäisen lukukauden loppukoe suju paremmin kuin kukaan uskalsi kuvitellakkaan. Ahkera opiskelu tuotti hedelmää ja teräskaksikko pääsi huippuoppilaiden listalle napattuaan arvosanoikseen vitoset.

Ja nyt palaamme perintötalolle katsomaan kuinka siellä hurisee! Tästä eteenpäin kuvat ovat Gadwinilla napsittuja.

Taaperomania (tai "taperomania", kuten minä sen ilmaisen) jatkuu edelleen kolmen taaperon voimin. Pieni Zac Efr.. Markus, Kaapo ja kuvista puuttuva Mikael pitivät talon aikuisia tiukasti otteessaan. Kolmipäisen kuoron rääyntä herätti kenet tahansa vaikka keskellä synkintä yötä ja palvelua oli saatava heti.

Jennika sai sytytettyä elämänsä kolmannen tulipalon keittäessään liemisoppaa. Soppa kärähti, mutta kukaan ei onneksi kuollut.
Taloon pitäsi varmaan hankkia sellainen kattosammutin, niin palokunnan ei tarvitsisi ravata petäjäpuroilla ihan joka päivä.

Tässä vielä kertauksen vuoksi koko talon pikkuväki. Ylimmästä alkaen: Seljan ja Veetin poika Manu, Silvian ja Veetin lehtolapsi Kamilla, Veetin ja Seljan kaksospojat Mikael ja Zac E.. eikun Markus ja viimeisenä Silvian ja erään kolmenyönjutun tuotos Kaapo.

Saavutettuaan esiintymisuran huipun ja illuusioiden mestarin tittelin Selja alkoi haaveilla uudesta ammatista. Häntä oli alkanut kiehtoa tiede ja hän toivoi saavansa vielä joskus pukea ylleen hullun tiedemiehen työtakin.

Ai niin, Klimppikin elää vielä! Tätä menoa se ei vaan elä kovin pitkään... :D

Jennika innostui kutsumaan Kerstin ja Mikon juhlimaan kaksosten syntymäpäivää. Erityisesti Manu ilahtui serkkunsa ja veljensä näkemisestä ja hän vaati heitä kertomaan tarinoita yliopistolta. Manu olisi lapsista seuraava, joka saavuttaa teini-iän ja lähtee kohti yliopiston haasteita, joten hän halusi tietty kuulla millaista siellä oikein on.

Pikaisen kuulumistenvaihdon jälkeen päästiin itse asiaan eli kakkujen ääreen!

Aloitetaanpas Manusta. Hänen metrin leveä silmienvälinsä kaventui onneksi hieman, nyt se on ehkä vain 75 senttiä! :D

Markuksen suloisuus ei vähentynyt ikääntymisen myötä yhtään!

Miko ja Kersti ehtivät pitää perheensä kanssa hauskaa ennen kuin heidän piti kiirehtiä takaisin yliopistolle.

Kesän kuluessa lähes koko perhe innostui musiikista. Ullakon bändikamppeet olivat olleet pitkään vähällä käytöllä, mutta nyt niille taas löytyi käyttöä. Manu oli kuullut Mikolta, että taitavat simit saavat yliopistosta stipendejä. Poika oli päättänyt viedä yliopistotätien ja -setien rahat hurmaamalla heidät luovuudellaan.

Töistään eläkkeelle jäänyt Kerttu vietti todellista kissanelämää syöden, leikkien ja nukkuen.

Sitkeästä etsimisestä huolimatta Selja ei millään löytänyt töitä uudelta unelma-alaltaan. Kaikkea muuta arkkitehdin ja ennustajan väliltä löytyi, muttei yhtään vakanssia tieteen saralta.

Luovuuspisteiden lisäksi Manu haali ahkerasti taitoja myös logiikasta ja urheilusta. Pian hänellä olisi tarpeeksi taitopisteitä kolmeen stipendiin!

Jostain kumman syystä omenapuiden sato jäi huonoksi. Alvi oli hoitanut puita paremmin kuin perheen lapsia, mutta silti omenat olivat mauttomia ja mätiä.

Pelissäni on tapahtunut jotain kummallista :D En ole todellakaan valinnut Alville syöpöttelyä - tai mitään muutakaan - lisätavoitteeksi, joten olin tietysti ihmeissäni kun hänen toiveensa alkoivat koskea juustoleipiä. No, sitten katsoin tuon tavoitepistejutun...

...ja sinne oli ilmestynyt se syöpöttely! Pelissäni kummittelee :D

No, täytyihän herran toiveet kuitenkin toteuttaa.

Eräs Silvian hölmö työkaveri meni jokin aika sitten lehmäkasvin ansaan ja nuoruudeneliksiiri on vain odottanut ottajaansa. Jennika kaipasi elämälleen hieman lisää pituutta, joten hän nektarin. Nektari sai Jennikan tuntemaan itsensä vuosia nuoremmaksi!

Ikävä kyllä eliksiiri taisi mennä väärälle simille, sillä jo saman päivän iltana viikatemies tuli hakemaan Alvia tuonpuoleiseen.

Alvi ei olisi millään halunnut lähteä, sillä hän ei ollut vielä saavuttanut elämäntavoitettaan. Viikatemies ei antanut piiruakaan periksi, joten Alvista jäivät vain lämpimät muistot ja kylmä, harmaa hautakivi. Hautakivi siirrettiin perheen muiden hautojen joukkoon erilliselle hautausmaatontille.

Menetys oli suuri, mutta elämän oli jatkuttava. Ilonpilkahduksen toivat Manun ja Kaapon yhdistetyt synttärit.

Isoisän kuolema oli ollut Kaapon suurimpia pelkoja, joten kukaan ei yllättynyt kun hänen kasvunsa epäonnistui.

Elämänsä surullisesta alkutaipaleesta huolimatta Kaapo on luonteeltaan aivan ihana - ja onhan hän tietty suloinenkin!

Valitettavasti Manun kohdalla meni jotain vikaan 8(

Okei, huijasin! Kyllä Manu on oikeasti komea. Hänelle arpa soi tavoitteeksi suosion ja lisätavoitteeksi tiedon. Manun unelmapuoliso on mustakutrinen uraohjus. Blondit eivät Manuun iske. Elämäntoiveen unohdin katsoa :(

Manu oli niin innokas lähtemään yliopistoon, että hän pakkasi laukkunsa heti ja tilasi taksin. Hänet tapaamme taas seuraavassa osassa!

Kaapo oli niin onneton, että Jennika oli valmis tekemään mitä tahansa piristääkseen poikaa. Eräs Kaapon hartaimmista toiveista oli saada koiranpentu. Koiran hankkimista oli suunniteltu jo pitkään, joten nyt oli hyvä aika tehdä se.

Lemmikkien adoptiopalvelusta löytyi sopivalta vaikuttava Kössi-pentu.

Kössi tuotiin jo saman yön aikana.

Juuri, kun olin lopettelemassa pelaamista, Veeti tuli töistä mukanaan iloisia uutisia. Taas yksi platinahauta lisää!

Pieni loppukevennys: Näin meillä tuetaan lapsen harrastusta!

---

Siinäpäs se taas :) Olen ihan älyttömän iloinen siitä, että Gadwin toimii. Kuvat ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kivemman näköisiä! Ja voin vihdoinkin käyttää vapaata kameraa kuvatessa. Pelin kameralla kuvatessa en ole voinut käyttää sitä, sillä peli ottaa kuvat ihan mistä sattuu jos vapaa kamera on päällä. Mutta nyt huolet ovat ohi! 8)

Pelaaminenkin alkaa olla siedettävää lapsien vähentyessä. Taaperoita ei ole enää ollenkaan, BILEEEEET! Nyt minua kiusaa osia kirjoittaessa pieni nimiongelma :D Sanon Kaapoa usein Manuksi ja Mikoa Mikaeliksi. Älkää siis välittäkö mahdollisesta nimisekoilusta :D

Ai niin! Silvian Antero-mussukkaa ei tässä osassa näkynyt, mutta pari deittailee edelleen vakavalla mielellä. Katsokaahan vaikka:

Ja se muuten on vain toiveissa! Pelot eivät tuossa näy, mutta niissä oli muistaakseni jonkun kuolema, Kertun hajustaminen ja peliturnauksen häviäminen.

Hola mi amigos! Täällä sitä taas ollaan :) Kerrankin on niin, että peli-into ja ylimääräinen aika ovat sopivassa suhteessa. Yleensä jos minulla on aikaa, ei ole intoa pelata ja jos minulla on intoa pelata, ei ole aikaa. Nyt on kuitenkin sekä aikaa että peli-intoa, joten tätä täytyy hyödyntää... :D Haluan palavasti nähdä miltä kaikki perheen lapset näyttävät aikuisina, joten en yksinkertaisesti malta olla pelaamatta!

Ps. Kyllä, taperomaniaa :--D huomasin vasta osan julkaistuani että otsikkokuvassa on pikkuinen kirjoitusvirhe... Mitäpä sitä enää muokkaamaan!

---

Silvian tuorein heila, eli mysteerimies Antero, tuntui viihtyvän Petäjäpuroilla vähän turhankin hyvin. Aluksi olin siitä todella iloinen, sillä Antero on tähän mennessä ainoa SIlvian miehistä joka ei ole käynyt kuumana myös Seljaan. Seljan sijaan Anterolla on hotseja Jennika-mummuun... Voi olla, että hän ei sittenkään pääse sukuun, sillä draamaa riittää ilman häntäkin :D

Kuten jo sanoin, draamaa riittää. Huomaattekos Silviassa mitään outoa?
Voi kyllä, hän on taas raskaana. Tällä kertaa isäehdokkaita ovat Antero, tämä peräti kolmesti Silvian kanssa treffeillä ollut herra ja tämä parit treffit läpi käynyt nuorimies.

Kuten varmaan muistatte, myös Selja on raskaana. Hänen mahansa näyttää siltä, että perheeseen syntyy seuraavaksi täysikasvuinen sinivalas. Toivottavasti ei kuitenkaan, sillä jääkaappi joudutaan täyttämään jo nyt melkein joka päivä!

Silvian äidilliset vaistot eivät ole vielä kahden lapsen syntymän jälkeen puhjenneet kukkaan, joten Kamilla-taaperon kasvatus jäi muun perheen vastuulle. Edes sinivalasta odottava Selja ei säästynyt yölliseltä pottailulta.

Petäjäpurojen elämä on pitemmänpäälle ainoastaan tätä. Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. (Huomaa viimeisessä kuvassa hovimestari, joka on - yllätys yllätys - virittämässä pianoa!

Olen viimeaikoina huomannut Veetissä tiettyjä vesieläinmäisiä piirteitä. Hänen toiveissaan on usein jotain kalastamiseen tai uimiseen liittyvää. Eipä siis ihme, että jälkikasvu on vähintään valkohain kokoluokkaa.

Perhe viettää yhteistä aikaa vain keittiössä tai ruokasalissa. Kaikki ovat aina liian kiireisiä omien töidensä, lasten, puutarhan ja Kerttu-kissan kanssa, joten kuulumisten vaihtamiselle ei juurikaan ole aikaa. Järkytyin, kun huomasin että Silvia ja Jennika eivät ole edes ystäviä, kun he juttelevat niin harvoin! :D

Aivan liian pitkältä vaikuttaneen raskauden jälkeen Seljan synnytys käynnistyi.

Seljan mielestä talossa oli aivan liian hiljaista kun siinä asui vain yhdeksän simiä ja yksi kissa, joten hän pyöräytti kerralla kaksi sinappikonepoikaa piristämään arkea.

Ensimmäisenä syntyi Markus.

Ja perässä seurasi Mikael.

Silvia pelkäsi Anteron hylkäävän hänet kun mies saisi tietää raskaudesta, mutta Silvian yllätykseksi Antero oli sujut asian kanssa. Häntä ei haitannut edes se, että lapselle oli kaksi muutakin isäehdokasta. Anteron yllätti Silvian positiivisesti reaktiollaan ja Silvian mielessä alkoi kutkutella ajatus yhteisen perheen perustamisesta... Toisaalta hän toivoi vakiintumista ja rauhoittumista perhe-elämään, mutta toisaalta sinkun vapauden menttäminen pelotti.

Tähän väliin minun on ilo ilmoittaa, että Kerttu-kissa on saavuttanut jo kunnioitettavan vanhuusiän. Kerttu on siis nykyään perheen ainoa kissa, sillä Kyöstistä oli liikaa vaivaa joten se sai lähteä :(

Kerttu ei ole ainoa elämässään suuria virstanpylväitä saavuttava. Ikääntymistä on edessä myös Mikolla ja Kamillalla!

Perusmeininkiä synttäreillä. Tiedän, että odotatte varmaan enemmän Mikon muodonmuutosta, joten kiusaan vähän näyttämällä teille ensin Kamillan ;D

Kamillasta tuli oikein nätti, nutturasaparopäinen nuori neiti.

Ja Miko varttui todelliseksi takatukkahurmuriksi! Tavoitteeksi Mikolle arpoutui romantiikka (.... ei perijäksi! :DD) ja lisätavoitteeksi muistaakseni mammona. Mikon mieleen ovat hyvin urallaan menestyvät, mekaniikkataitoiset simit, mutta luovista hörhöistä hän ei pidä. Mikon elämäntoive on saavuttaa urheilu-uran huippu.

Mikon teiniytymisestä oli perheelle suuri apu. Hän ei kaihtanut kakkavaippoja tai hapatuneita tuttipulloja, joten hän sai hoitaakseen kaikki lastenhoidon likaiset tehtävät.

Lastenhoidon lomassa Miko alkoi keräillä taitopisteitä stipendejä varten. Hän oli päättänyt lähtevänsä yliopistolle samaan aikaan Kerstin kanssa, jotta hän ehtisi kerätä stipendirahoista pienen pesämunan sukupolven osakuntataloa varten.

Manusta ja Kamillasta tuli hetkessä ylimmät ystävykset. Vaikka he olivatkin vain puolisisaruksia, heissä oli paljon samaa ja he tulivat toimeen loistavasti.

Ihanat vanhukset <3

Vain muutamaa päivää kaksosten syntymän jälkeen perhe kasvoi jälleen. Kesken Paranoidin kiivaimman kitarasoolon Silvia päätti, että on aika synnyttää.

Pian Silvia sai kannatella Petäjäpurojen tuoreinta jäsentä, Kaapoa.

Pelaaja ei ole uudesta perheenjäsenestä aivan yhtä innoissaan kuin perheen naiset.. :D

Ankaran taitopisteiden keräämisen jälkeen Miko soitti yliopistolle ja tiedusteli mahtaisiko hänelle herua hieman apurahoja. Hänelle myönnettiin stipendi hyvästä koulumenestyksestä ja erinomaisista luovuustaidoista.

Alvin puille juttelu tuotti kerrankin tulosta. Pian perukan hedelmäpuihin tuli loppukesästä muhkea sato.

Lapsien ollessa koulussa perheen aikuisväellä oli aikaa keskittyä hauskanpitoon. Jennika lojui pyjamassa koko päivän (okei, se on ihan normaalia) ja leikki Seljan kanssa tyttöbändiä.

Hih, hovimestari on aivan ihastunut Kaapoon. Markus ja Mikael saavat mädäntyä kehdoissaan vaikka koko päivän, mutta jos Kaapo inahtaakaan niin hovimestari on paikalla välittömästi :) Söpöä.

Ajattelin hankkia perheelle koiran, kunhan Kerttu kuolla kupsahtaa. Joku tämäntapainen koiruli olisi kiva!

Lapsosilla pyyhkii koulussa oikein hyvin. Miko tosin on ryhtynyt piilottelemaan läksynsä. Vielä minä sen kätkön löydän..!

Ehei, tänään ei juhlita hovimestarin syntymäpäivää vaikka tämä saattaa siltä näyttää.

Synttärisankareita ovat Markus ja Mikael!

Voin vaikka vannoa, että Zac Efron on näyttänyt pienenä tältä! Tässä siis Markus.

Ja tässä kalalta näyttävä Mikael. Silmien väli on ainakin metrin leveä, mutta muuten Mikael on ihan söpö tapaus.

Elämän tärkeiden selviytymistaitojen, kuten lastenlorun, opettelu aloitettiin tuttuun tapaan jo samana päivänä ja se jatkui kiivaana myös seuraavan päivän.

Kun taidot oli opeteltu, pojilla oli aikaa halia. Myös Kerttu sai osansa ihanasta taaperohellyydestä.

Eräänä päivänä Miko toi tämän kaverin kotiin koulusta. Ehdin jo haaveilla että tästä Santeri-nimisestä komistuksesta tulee tulevan perijän aviomies, mutta sitten...

... Miko rakastui häneen.

Romantiikkasiminä Miko ei turhia kainostellut ja peitellyt ihastustaan. Ilmeisesti hän on nyt sitten virallisesti ulkona perijäkisasta, en nimittäin halua että suku joutuu jatkumaan "epäluonnollisesti" inteenimaterin kautta :( No, tuskin olisin kuitenkaan valinnut romantiikkatavoitteista perijäksi.

Ensisuudelma. Niin söpöä! :)

Söpöstelytunnelma hieman kärsi, kun Santeri alkoi kikattaa ensisuudelman jälkeen. Onko se edes normaalia? :D Saattoi kyllä olla, että hän nauroi samassa huoneessa oleskelleen Veetin pierulle.

Ja taas juhlitaan! Nyt synttärisankari on Kaapo.

Petäjäpuro style. Pitäisi muuten tehdä jotan tuolle katolle, kun taivas näkyy tuosta ärsyttävästi. Ja minä kun niin pidin siitä, että yläkerrasta näkee alakertaan :/

Ennen kuin paljastan teille Kaapon taaperolookin (ja isän!), minun on pakko hieman poiketa synttäriaiheesta.

Muiden juhliessa Silvian huoneesta kuului pelehtimisääniä. Ajattelin ensin, että Silvia se vain siellä on jonkun ohikulkijan kanssa, mutta...

... vällyjen välistä nousivatkin Miko ja Santeri! ACR teki taas temput :D

Ja sitten palataan Kaapoon:

Saanen esitellä: Kaapo Petäjäpuro. Surusilmäinen, söpö herrasmies. Kaapon isäksi paljastui harmikseni kolmien treffien mies :( Ehdin jo luulla että isä on Antero. Jos olisin ollut oikeassa, Silvia ja Antero olisivat saaneet painella oikopäätä alttarille :D

Kaapo pääsi heti Jennikan kävelyoppiin.

Zac Efr... Markus taisi olla hieman mustasukkainen Kaapon saamasta huomiosta. Tai niin hänen 45 asteen kulmaan kääntyneistä kulmakarvoistaan voisi päätellä.

Kerstin teinisyntymäpäivän lähestyessä elämä jatkui radallaan. Miko metsästi taitopisteitä, taaperot keskittyivät kasvamiseen ja Kersti oli innostunut jälleen uudesta harrastuksesta - tälläkertaa se oli kirjallisuus.

Symppis-Kaapo. Kaapo taitaa olla suosikkini koko lapsikatraasta :)

Joskus harvoin Mikoa saattoi hieman lapsettaa. Kuka uskoisi, että tämä kipparikalle lähtee kohta yliopistoon? Vastahan hän oli pikkuvauva!

Selja saavutti kovan raadannan ja monien väärien valintojen jälkeen vihdoinkin uransa huipun. Illuusioiden mestarin työsuhdeauton lisäksi myös palkka on ihan kohtuullisen huikea. Petäjäpurojen rahatilanne taitaa olla nyt jotain 800 000 simoleonia, joten kohta tilillä on jo miljoona!

Kersti vietti viimeiset lapsuushetkensä pieniä toiveitaan täytellen. Tyttö hyvästeli Klimpin haikein mielin ennen kasvuaan. Kersti ja Miko lähtisivät yliopistolle heti kakun kynttilöiden sammuttua.

Tätä osaa kirjoittaessa hoksasin, että olisin voinut nimetä tämänkin jotenkin baardeihin liittyvästi :D Synttäreitä on taas juhlittu ihan mukava määrä.

Yliopistoa varten laukkunsa pakkasi tämän näköinen tyttö. En muistanut ottaa Kerstin tavoitetta ylös, mutta yritän muistaa ilmoittaa sen seuraavassa osassa. Perijä-äänestyksessä kuitenkin viimeistään! :)

Kun juhlat oli juhlittu ja kakku syöty, Kersti ja Miko tilasivat taksin ja lähtivät yhteensä viiden stipendin voimin rakentamaan osakuntataloa sukupolven tenaville.

---

Miten minusta tuntuu, että pari viime osaa on ollut ihan pelkkiä synttäreitä? :D Taas yksi syy miksi en tykkää suurista perheistä. Onneksi kaikki lapset ovat kohta yliopistoiässä ja sitten tämä lapsihulina on ohi!

Perijä-äänestys tulee sitten, kun kaikki sukupolven muksut ovat vähintään teinejä. Todennäköisesti joudun äänestyksen pitämään, sillä en millään osaa valita perijää itse :D 

Mutta nyt sammutan koneen hetkeksi ja alan laskea paljonko Veikan tulot olivat vuonna 2010 jos Veikalle jää kunnallisveron, kirkollisveron, eläkemaksujen, työttömyysvakuutusmaksujen ja tuloveron jälkeen käteen 34 289€. En tykkää!