Tämä peli-into ei vaan ota lannistuakseen :D Nyt kuitenkin maltoin odottaa melkein viikon ennen uuden osan julkaisemista!

Hmmm, mitäköhän tässä keksisi. Niin juu! Tästä osasta taas puolet yliopistoa ja puolet perijätonttia. Pelatessa sattui pikku moka ja minulla jäi vahingossa väärä kuvankaappausohjelma päälle, joten kuviin tuli ohjelman kissan kokoinen vesileima päälle. Onneksi huomasin sen ajoissa eikä kuvia ollut kovin paljoa joten nou hätä, vesileimakuvat eivät päädy tänne blogiin asti :) 

Tein muuten oman nimihackin! Kyllästyin jo niihin iänikusiiin Anteroihin, Puntteihin ja Gullikeihin joita on vilissyt jokaisessa sukupolvessa ja kyhäsin oman nimihackin hieman neutraalimmilla nimillä. Tervetuloa Pekat, Matit ja Jussit!

Tällä kertaa aloitetaan perintötontilta. Nytpä siis hölinät sikseen!






Viime osassa jäätiin siis siihen, että taloon hankittiin pikkuinen Kössi-koiranpentu täyttämään Alvin kuoleman jättämää aukkoa.




Vaikka talon väkimäärä oli kutistunut paljon, vilinää riitti silti talon joka sopessa.

Päälimmäisenä kaikkien mielessä oi kuitenkin Alvi. Herttaisella Alvilla oli aina riittänyt aikaa muiden auttamiseen ja hän oli aina jaksanut olla ystävällinen.

Eräänä kauniina kesäpäivänä Veeti muisti, että joku suvun esi-isistä oli aikoinaan ansainnut työmenestyksellään haudantakaimen, laitteen, jolla kuolleen saisi takaisin elävien kirjoihin.


Veeti päätti yllättää perheensä ja herättää Alvin takaisin henkiin.



Yksi puhelu viikatemiehelle, pieni käteismaksu ja Alvi oli taas elävien kirjoissa! Veetin tosin olisi kannattanut kai maksaa hieman enemmän, sillä viikatemies varoitti että Alvi saattaa olla hieman erilainen kuin ennen. Päällisin puolin ukko kuitenkin näyttää siltä miltä ennenkin, joten turha surra!

Manan mailla elely ei ollut osoittautunut niin kamalaksi kuin Alvi oli aluksi pelännyt, mutta silti hän iloitsi uudesta mahdollisuudesta elää. Tällä kertaa hän oli vakaasti päättänyt toteuttaa elämäntoiveensa!



Silviasta tuntui, että hän oli viimeinkin löytänyt elämänsä rakauden. Ihana Antero oli valloittanut hänen sydämensä täysin, eikä Silvia enää haaveillut kymmenista rakastajista tai miestennielijän maineesta. Sen sijaan Silvia haaveili aloilleen asettumisesta ja rauhallisesta loppuelämästä Anteron rinnalla.


Rauhallisen ja rakkaudentäyteisen loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä Silvia polvistui Anteron eteen ja kaivoi taskustaan mustan sormusrasian.


Silvian kosinta yllätti Anteron aivan täydellisesti, mutta hämmästyksestään huolimatta Antero sai kakistetua ulos sanat "oi kyllä!" ja sujautettua timanttisormuksen sormeensa.


Kihlojen kunniaksi Silvia pyysi Anteroa muuttamaan luokseen. Siihenkin Antero suostui ilomielin ja hän kartutti perheen kassaa huikealla 1000 simoleonin summalla.

Vaihdettuaan ruman keilapaitansa hieman asiallisempaan vaatetukseen Antero asettui taloksi. Hän on suosiotavoitteinen ja hänen suurin toiveensa on saavuttaa kenraalin arvonimi.

Jennika innostui leipomaan kakun Alvin kuolleistaheräämisen ja Silvian kihlauksen kunniaksi.

Alvi ei kuitenkaan joutanut kakkua mussuttamaan, sillä hänellä oli kiire toteuttaa elämäntoiveensa. Hänen suurin haaveensa, kuuden lemmikin urahuipun saavuttaminen, ei toteutuisi ilman kuutta lemmikkiä.

Näin alkajaisiksi Alvi hankki kaksi koiraa.



Koirat saivat nimikseen Matikka ja Mussukka. Matikka on urospuolinen dalmatiankoira ja Mussukka kauniimpaa sukupuolta edustava, jonkinsortin pystykorva. Koirien luonteiden erot näkyivät selkeästi: Hölmö, mutta touhukas Matikka alkoi heti aiheuttaa tuhoja tontilla kaivelemalla kuoppia ympäri pihamaata, kun taas rauhallinen ja älykäs Mussukka viihtyi mieluummin sisätiloissa simejen touhuja seuraillen.


Antero on selvästi syntynyt Petäjäpuroksi!

Sitkeän työpaikanmetsästyksen jälkeen Selja löysi vihdoinkin töitä uudelta unelma-alaltaan. Kenttätutkijan pesti sopi hänelle kuin nenä päähän!






Uusien työaikojen ansiosta Seljalla oli paremmin aikaa olla perheensä kanssa. Esiintymisalan työt olivat olleet pääosin ilta- ja yötöitä, joten Seljan ollessa kotona muut olivat koulussa tai töissä ja muiden ollessa kotona Selja oli töissä.

"Alvi-ukki on varmaan kummitus kun se ensin kuoli ja nyt onkin elossa!"



Vanhuudenhöperyys oli päässyt iskemään Jennikaan. Hän unohteli päivänselviä asioita ja poltti ruuan aina pohjaan unohtaessaan vahtia sen kiehumista.




Veetin on syytä olla huolissaan... Talon upeimman uroksen titteli saattaa vaihtaa omistajaa! :D

Selja hankkimassa tarvittavia taitopisteitä saavuttaakseen toisen elämäntoiveensa...

...ja Silvia urakassa hieman edellä! Silvia on toteuttanut jo kaksi elämäntoivetta. Niistä ensimmäisen, 20 eri simin kanssa pelehtimisen, hän toteutti muistaakseni jo yliopistossa.





Kolmesta koirasta, yhdestä kissasta, kolmesta lapsesta, kahdesta vanhuksesta ja kolmesta aikuisesta syntyy melkoisesti sotkua. Ette arvaakaan, kuinka onnellinen olen siitä että talossa ei enää ole taaperoita! :D

Kamilla-tyttö vietti viimeistä päiväänsä lapsuuden leikkejä leikkien. Hän tulee olemaan seuraava yliopistolle lähtijä.

Kamillan syntymäpäivän ilonpilaajaksi ilmestyi yllättäen vanha tuttu viikatemies.



Viikatemiehen mukaan joutuikin lähtemään perheen rakas Kerttu-kissa :(


Mussukka ja Matikka olivat ehtineet ystävystyä Kertun kanssa, joten koirat olivat surullisia kissamuorin kuoltua. Matikka purki ahdistuksensa sohvaan, mutta Mussukka malttoi tyytyä ulisemiseen.

Kamillan yllätyksientäyteinen syntymäpäivä sai jatkoa, kun Selja nappasi ylennyksen töissään.


 Varsinainen jymy-yllätys oli kuitenkin se, että Silvia oli raskaana! Kamillasta siis tulee vielä yhden sisaruksen isosisko! Tällä kertaa isästä ei ole epäilyksiä. se on 100% varmuudella Antero. (Ja juuri kun pääsin sanomasta, että onneksi ei enää ole taaperoita...!)



Illan tullen päivänsankari sai vihdoinkin astella valokeilaan ja puhaltaa kynttilät!


Onnetar suosi Kamillaa nautintotavoitteella. Hänen elämäntoiveensa on tulla ammattimaiseksi juhlavieraaksi.

Kamilla on aika mielenkiintoinen sekoitus Veetiä ja Silviaa.


Kamilla ei viihtynyt kauaa teinitytön korkkareissa, vaan hän pirautti heti taksin ja lähti muiden perheen nuorten luo yliopistolle.

Yliopistolle lähdemme myös me. Perintötalolle palataan taas seuraavassa osassa!


Kampukselle päästyään Kamilla kietaisi kiharansa löyhälle nutturalle. Hän valitsi pääaineekseen taideopin.

No mutta kukas tämä hurmuri on!
Se on tietysti psykologian pääaineekseen napannut Manu-herra. Manu taisi juuri kiilata amisviiksillään omaksi perijäsuosikikseni ;D En olisi ikinä arvannut, että hänestä tulee näin komea!

Luonteeltaankin Manu on melkein unelmaperijä. Ainoastaan siisteyspisteiss olisi toivomisen varaa.




Osakunnan uudet tulokkaat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.


Kampuksen hilpeä tunnelma koki pienen kolauksen, kun lehtiä polttamassa olleen Kerstin pyjama leimahti liekkeihin.


Kersti-parka olisi varmaan käristynyt grillivartaaksi ellei Miko olisi ollut nurkan takana tasoittamassa pensaita.

Tulipalo-onnettomuudesta selvittiin loppujenlopuksi onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Miko ja Kersti ottivat onnettomuudesta opikseen ja loput lehdet hävitettiin vähemmän luontoystävällisellä tavalla - heittämällä ne roskiin.




Kersti ei aivan ymmärtänyt siskopuolensa halpoja huveja.






Kamilla sai minut muistamaan miksi nautintotavoite on kiva. Toiveet on ihanan helppo toteuttaa! Kuka muu muka saa 1000 tavoitepistettä vaahtokylvystä tai sohvalla leikkimisestä? :D

Kerstin ja Mikon ensimmäinen opiskeluvuosi kului yhdessä hujauksessa ja hienosti mennyt loppukoe toi molemmille mojovat apurahat.





Apurahat eivät kauaa tilillä homehtuneet. Kamilla tuhlasi ne treffipalveluun toivoen tapaavansa unelmiensa miehen.

Tämä herra varmasti täyttää kaikki Kamillan vaatimukset unelmakumppanin suhteen, mutta valitettavasti kyseinen herra on Anton Petäjäpuro, eli Kamillan isoisoeno. Ei kiitos! :D

Sukulaisia on aina kiva tavata, joten pikatreffeistä jäi molemmille hyvä mieli.


Kamillan taskunpohjalla kilisi vielä muutama simoleon, joten hän päätti yrittää uudelleen.

Ennustajaeukko ei ollut selvillä Petäjäpurojen suvun suhdesotkuista, sillä nyt hän paiskasi Kamillan treffiseuralaiseksi Kamillan äidin rakastajan, jota epäiltiin jopa Kamillan isäksi :D

Hemmo-kotiapulainen ei lähtenyt treffeiltä ollenkaan hyvillä mielin.

Kersti ja Manu ehdottivat Kamillalle yhteisötontille menoa ennen kuin Kamilla ehti tuhlata kaikki osakunnan rahat treffipalveluun.


Kersti ja Manu löysivät heti mieleistä puuhaa instituutin puistosta.

Miko tapasi mukavalta vaikuttavan Puntti-nimisen opiskelijan Kamillan vielä luodessa yleissilmäystä muihin simeihin tontilla.

Mikolla ja Puntilla natsasi välittömästi.


Ja pian Kamillakin huomasi silmäänsä miellyttävän nuoren herran, Samin.  Ikävä kyllä Sami ei ollut Kamillasta yhtä kiinnostunut kuin Kamilla Samista.

Poppoo vietti oikein mukavan iltapäivän puistossa.

....wtf?! :D

Illan hämärtyessä Miko joutui hyvästelemään Puntin, sillä Kerstin painostuksesta matkaa jatkettiin kohti Stadin yökerhoja.


Juuri, kun nuoret olivat lähdössä, tontille ilmaantui hyvä noita lemmikkeineen. He eivät kuitenkaan jääneet ihastelemaan noidan taikoja, vaan kiirehtivät kohti Stadia.




Yökerhossa riitti tekemistä kaikille. Kamilla ja Kersti jorasivat tanssilattialla nuoren miljonääriherran kanssa, Miko meni lillumaan ulkoporealtaaseen ja Manu pääsi eroon vatsamakkaroistaan kieppumalla jossain hilavitkuttimessa.


Kyllästyttyään kieputtimessa kieppumiseen Manu tapasi Elina-nimisen, kauniin naisen.

Manun harmiksi Elina ei ollut ollenkaan kiinnostunut Manusta. Nainen torjui Manun epätoivoiset flirtit kohteliaasti.


En muista miltä Maxis-kasvoinen Sippo Castren näyttää, mutta ei varmasti tältä! :D

Luovuttuaan toivosta Elinan suhteen Manu lähti yökerhon terassille katselemaan maisemia. Siellä hän tapasi kuvankauniin Sanni-neidon.

Sanniin Manun charmi puri. Sitkeällä flirttailulla ja lirkuttelulla Manu sai ongittua tietoonsa Sannin puhelinnumeron.

Kello oli jo paljon ja Manun täytyi lähteä takaisin kampukselle, mutta hän lupasi soittaa Sannille heti seuraavana päivänä.





Aika riensi ja talvi teki jo tuloaan. Koko poppoo edistyi opinnoissaan oiken mallikkaasti, ja riitti opiskelun ja arkiaskareiden lomasta tilaa myös hauskanpidolle ja laiskottelullekin.


Manu ja Sanni olivat tapailleet jo jonkin aikaa. Suhde oli edennyt hitaasti, mutta varmasti.

Pitkän deittailun jälkeen Manu sai viimein ensisuudelmansa.


Kun suurin kynnys oli ylitetty, suhde alkoi edetä nopeasti.

Sanni oli ihan korviaan myöten rakastunut Manuun.

Edes Kamillan räppääminen ei häirinnyt kukoistavaa romanssia.

Perhetavoitteinen Sanni haaveili jo yhteisestä tulevaisuudesta ja kihloista Manun kanssa.

Toistaiseksi kihlat saivat vielä odottaa. Rakkautta riitti ilman sormustakin!

Räppäyksellä ansaitut simoleonit eivät olleet ainoa Kamillaa hymyilyttävä asia, sillä myös hän on löytänyt elämäänsä jotain erityistä.

Kamillan päiviä valaisee opiskelijariennoissa tavattu Kuisma-niminen komistus.

Kuisma ja Kamilla eivät seurustele yhtä vakavasti kuin Manu ja Sanni, mutta seurustelua se on vähemmän vakavakin.

Tämä kuva olkoon vertauskuvana Kamillan ja Manun parisuhteiden vakavuudelle :D





Pelottavan nopeasti kulunut lukuvuosi päättyi hyvien arvosanojen säestämänä.


Ja tästä jatketaankin sitten seuraavassa osassa. Ajattelin, että seuraava osa on myös tällainen puoliksi yliopistolla, puoliksi perintötontilla tapahtuva. Perintötontin osuus tosin tulee olemaan melkoista pikakelausta että saan kaikki lapset yliopistoon :D

Perijä-äänestys tulee sitten luultavasti seuraavan osan jälkeen. Mietiskelyideni jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ehdokkaiksi pääsevät vain pojat. Sen luulisi vähentävän valinnanvaikeutta.. :D Tällä hetkellä olen kyllä niin rakastunut Manuun että voi olla ettei äänestystä tule ;D Sen näkee sitten!