Pitemmittä puheitta : )

 






Kolmas lukukausi aloitettiin rakkaudentäyteisissä tunnelmissa Petäjäpurojen uudessa opiskelija-asunnossa.







Opiskelu jatkui uudessa osoitteessa yhtä ahkerana kuin ennenkin. Talouden ainoa aikuinen, Alvi, hankki muutaman päivän velttoilun jälkeen itselleen kirjallisuusalan työn.





Luonnosta kiinnostunut Jeremias ilahtui huomattuaan, että asunnon asvaltdoidulla pihalla kasvoi omenapuu. Puusta tuli Jeremiaksen silmäterä ja hänen vaatimuksestaan koko kommuuni vaali puuta kuin kulta-aarretta.





Alvin luovat kyvyt vakuuttivat vuosikirjan toimituksen väen ja mies ylennettiin heti ensimmäisenä työpäivänään.



Jennikan ja Alvin yhteinen aika oli jäänyt pariskunnan hankalien luento- ja työaikojen vuoksi vähälle. Onneksi Jennika sai opintopalkkinsa täyteen yhdessä hujauksessa ja hän pystyi skippaamaan pari luentoa viettääkseen aikaa armaansa kanssa.







Olettko koskaan huomanneet, että uuniin laittaessa täytekakku on neliskanttisessa vuoassa...


Mutta uunista pois ottaessa se on muuttunut pyöreäksi. Vihaan tällaisia pieniä epäloogisuuksia pelissä!

*





Jennikalla ja Janitalla on lähes samat mieltymykset ja inhokit, joten ei tullut yllätyksenä että myös Janita iski silmänsä Alviin.









Mirva oli joukkion kuopus. Petäjäpurot viilettivät jo opintojensa loppusuoralla, kun Mirva vasta stressasi ensimmäisen yliopistovuotensa viimeistä loppukoetta.



Lehmät ja laamat eivät suosuneet jättämään Petäjäpuroja rauhaan. Vaikka kaikki talon ulko-ovet oli lukittu, maskotit onnistuivat luikahtamaan sisään jostain raoista.



Opintostressistä huolimatta Mirvalla ja Juhanilla oli aina aikaa toisilleen. Ovat muuten pelini ehdottomasti aktiivisin pari! Mirva ja Juhani ovat koko ajan kiinni toisissaan ja aina tylsän hetken tullen suuntaavat ACR:n ansiosta omatoimisesti vällyjä heiluttamaan!





Syksy toi sateet Hopeapolun yliopistolle. Erityisesti Janita ja Juuso innostuivat lammikoissa pomppimisesta - Juusolle tosin joskus riitti pelkkä lammikossa seisominen.




Luontoretkistä innostuneenJanitan patikkaretket päättyivät joskus hieman ei-toivotulla tavalla. Toisinaan hän unohtui tuijottelemaan puiden oksistoja ja saattoi potkaista ampiaspesään.





Alvi eteni urallaan vinhaa vauhtia. Suosiosiminä hän solmi nopeasti uran kannalta hyödyllisiä ystävyyssuhteita ja miellyttävä luonne takasi sen, että Alvista pidettyyn työpaikallaan.





Juhanin ja Mirvan yliopistotaipaleeseen tuli melkoinen mutka, kun lakanoiden välissä vietetty kahdenkeskinen aika alkoi näkyä Mirvan mahalla. Mietittyään vaihtoehtoja pari päätti jättää yliopiston taakseen heti lukukauden ja muuttaa pois kampukselta.



Jostain syystä Jennikan keitokset eivät olleet yhtä suuressa suosiossa kuin Janitan herkulliset paistokset...







Juhania harmitti hieman opintojen lopettaminen vain yhtä lukukautta ennen valmistumista, mutta Mirvan kovaa vauhtia kasvava vatsakumpu laittoi myös Juhanin pesänrakennusvaiston hyrräämään. Erottuaan yliopistosta Juhani tilasi taksin ja pariskunta lähti kohti perhe-elämän satamaa tuoreet, omasta puusta poimitut omenat matkaeväänään.






Alvin harras toive oli kirjoittaa oikea menestysromaani. Inspiraation iskettyä Alvi päätyi kirjoittamaan jännäriä kultakalasta, joka lähti poliisiautolla pelastamaan avaruusolioiden sieppaamia sumopainijoita. Kunnianhimoinen Alvi oli varma, että hän löisi läpi jo ensimmäisellä romaanillaan ja hänestä tulisi ylistetty menestyskirjailija.


Eipä siis ollut ihme, kun Alvi romahti täysin. "Kultakala vastaan alienit" sai todelliset murska-arviot arvostetuissa kirjallisuuslehdissä. Alvin itseluottamus ja usko tulevaisuuteen katosi täysin.





Paikalle pöllähtänyt psykiatri onneksi sai Alvin mielenterveyden jälleen raiteilleen. Uutta puhtia saanut Alvi päätti jatkaa yrittämistä ja hän palasi sorvin ääreen. Tällä kertaa hänen romaaninsa päähenkilö oli dalmatiankoira Hertta, joka uskomattomilla supervoimillaan pelasti maapallon hiihtävien avaruusolioiden kynsistä. Edes tanssiva laama ei saanut Alvin keskittymistä herpaantumaan.


Sinnikkyys palkittiin. Pian romaanin valmistuttua lähettipoika  toi valmiin teoksen ja Alvi sai kuulla kirjansa olleen oikea Jari Kutter-romaanien kaltainen jymymenestys.




Yliopiston viimeinen lukukausi kului talvisessa säässä taitoja opetellen ja vihoviimeiseen loppukokeeseen valmistautuen.




Alvin työkaveri Pyynö on aika suloinen tapaus. <3



Viimeinkin yliopisto oli pulkassa ja kaikki loppukokeet rämmitty läpi. Enää tarvitsi järjestää valmistujaiset ennen perijän muuttoa perintötontille!








Vuosisadan kovimpien valmistujaisbileiden jälkeen koko konkkaronkka ahtautui taksiin. Taksin keula käännettiin kohti Petäjäpurojen suvun uutta kotinaapurustoa, Kielosolaa.

 

Kylläpäs tämä osa tuli tehtyä nopeasti! En malttanut enää odottaa että pääsen pelaamaan, joten piti saada hopusti tämä julkaistua :D Tarkkasilmäisimmät saattoivatkin huomata, että valmistujaisjuhlissa oli pari ylimääräistä opiskelijaa valmistumiskaavut päällä. Se johtuu siitä, että laitoin boolpropilla nuo kaavut kaikille päälle, ettei jokaiselle tarvitse järjestää omia juhlia. Siinä sivussa sitten onnistuin laittamaan kaavun myös vieraana olleille nuorille aikuisille... Ups! :D

En nyt vielä paljasta perijää, mutta kylläpä sen voi jo tuolta rivien välistä lukea ;)