Petäjäpurot ovat viettäneet hiljaiseloa näin pitkään yo-kirjoituksiin lukemisen ja kaikenlaisen ylimääräisen hulinan vuoksi, pahoittelut siitä! Tauko kuitenkin kannatti, sillä tähän mennessä pidetyt yo-kokeet ovat menneet paremmin kuin hyvin. Huomenna käyn vielä rustailemassa B-ruotsin ja sitten tämä kirjoitusrumba onkin tämän kevään osalta ohi : )

Joudun jakamaan yliopiston ainakin kahteen osaan, sillä kuvia on yhteensä vähän yli 300. Olen siis pelannut muksujen yliopiston jo läpi, ja perijä on muuttanut perintötalolle. Jouduin siirtämään Petäjäpurojen perintötalon kokonaan uuteen naapurustoon, koska Hopeakylästä olivat hyvännäköiset towniet ja NPC:t jo aivan lopussa. Olihan naapurusto kyllä jo niin buginenkin, että hyvä vain kun siirsin Petäjäpurot turvaan. Perintötalolle kuitenkin palataan vasta piiiitkän ajan päästä, joten ei nyt eksytä sinne ihan kokonaan!

Tässä kuvassa vilkkuu aika paljon taivasta sisäkuvissa. Sisäkattotoiminto ei jostain syystä toiminut kunnolla kaikilla tonteilla :(
 





Petäjäpurojen seitsemäs sukupolvi muutti kampukselle saavuttuaan asuntolaan, sillä heille ei herunut kuin pari hassua stipendiä. Asuntolaelämä ei kuitenkaan ollut niin kamalaa kuin jotkut antoivat ymmärtää: Asuntolasta löytyi aina juttuseuraa eikä siellä ollut ikinä tylsää.




Nämä ihanat komistukset teille tarjoaa Maxis...


Ja tämän rumiluksen ladatut kasvomallit! Sekä Jennikalla että Janitalla kylläkin tuntevat kahden salaman verran vetoa tähän ällötykseen nimeltä Alvi, joten voi olla että joudun ottamaan hänet sukuun...






"Ykkkksssssshiiii mehhhuphhhauuuukkkkku khiiitosssssshhhhh..."
Opintojen alussa Petäjäpurojen nuoriso viihtyi ravintoloissa ja kahviloissa paremmin kuin asuntolassa opiskelemassa. Janita tunsi olonsa vähän liiankin kotoisaksi baaritiskin tuntumassa lasi kädessään.







Juuson sisäinen koulukiusaaja pääsi valloilleen kampuksella. Vaikka Juuso on luonteensa puolesta kiltti, niin hän jostain syystä on kovin hanakka tappelemaan ja riitelemään.



Jennika päätti iskeä kyntensä mukavannäköiseen baarimikko-Alviin. Aluksi kaikki menikin hyvin, mutta sitten...



Turkasen kannustushuuto! Alvi ei lämmennyt Jennikan esittämälle Laamatiimi-joukkueen kannustushuudolle, mutta onneksi kahden salaman vetovoima myöhemmin korjasi tilanteen.




Kampuksen monista harrastusmahdollisuuksista Kehäkiitäjien rullausringistä tuli konkkaronkan suosikki. Vaikka luistelu olikin joskus hankalaa ja pystyssä pysyminen vaikeaa!




Hurmuri-Juhani löysi rullausringiltä elämänsä rakkauden, kuvankauniin Mirvan. Mirvan hellyttävä ujous ja pitkät, vaaleat kutrit upposivat Juhanin sydämeen kuin lämmin veitsi voihin.


Janita ei halunnut jäädä rakkausasioissa sisaruksiaan jälkeen. Hän valitsi hurmaushyökkäyksensä kohteeksi Aapon. Aapo ei kuitenkaan tuntenut Janitaa kohtaan yhtä voimakasta vetoa kuin Janita Aapoa kohtaan.


Vaihvihkaa stalkkaaminen ei toiminut...


...eivätkä onnettomat kokkaustaidotkaan tehneet vaikutusta.










Elämä asuntolassa pysyi aina vaan yhtä vauhdikkaana. Asuntolan keittäjätäti oli hajamielinen vanha mummeli ja hän takasi asukkaille puuhaa - tulipalot ja ruokamyrkytykset olivat asuntolassa arkipäivää. Toisinaan tarjoilupöydällä lojuivat samat murot koko päivän, kun keittäjä ei jaksanut siivota niitä pois.



Pizzanmussuttaminen ja epäterveellinen asuntolaruoka tekivät tepposensa Janitalle. Huomattuaan vyötärölleen tupsahtaneen vararenkaan tyttö alkoi viettää paljon aikaa musiikin tahtiin jumpaten.





Ette muuten voi uskoa kuinka vaikeaa oli valita perijä! Päätin jo aikaisemmin, että seuraava perijä on tyttö. Radolan perijä-äänestyksessä Jennika ja Janita saivat saman verran ääniä, joten sekään ei paljoa valintaa helpottanut :D Lopulta kuitenkin vain tykästyin toiseen enemmän.


Nämä kaksi ovat koko ajan pyjamissaan. Jopa yhteisötonteilla!






Ensimmäiset lopputyöt kirjoitettiin jollain yhteisötontilla. Köyhillä opiskelijoilla ei ollut varaa ostaa asuntolaan omia koneita ja siellä jo ennestään olleet olivat koko ajan varattuja. Ensimmäinen lukuvuosi kuitenkin saatiin pyjamissa kunnialla loppuun ja kaikki saivat siitä arvosanan 5!






Jennikan harmiksi romanssi Alvin kanssa ei meinannut millään lähteä käyntiin. Turhautunut neito päättikin ottaa yhtyettä ennustaja-eukkoon. Huhu kertoi, että tällä vanhalla naisella oli kyky löytää jokaiselle Se Oikea.




Ensimmäisellä yrityksellä taikapallo ennusti tämän Benjamin Lohela juniorin olevan Jennikan elämän valittu. Kiitos mutta ei kiitos!



Toisella yrityksellä hieman enemmän simoleoneja peliin...



Tällä kertaa ennustaja onnistui hieman paremmin, mutta ikäeron vuoksi Jennika lähetti tämänkin sulhokanditaatin pois.


Kolmas kerta toden sanoo!




Ja näin ennustajaeukon uskottavuus meni lopullisesti.


Petäjäpurojen suvussa tuskin enää turvaudutaan tähän kurttuiseen eukkoon. Suvun aloittajan, Hildaleenan, puoliso (Väinämö Lievonen) löytyi treffipalvelun kautta mutta sen jälkeen ennustuspalveluista ei ole ollut tälle suvulle iloa.





Filmaattista sukua.


Juhanin ja Mirvan romanssi oli edennyt jo treffivaiheeseen. Asuntolan hulinasta huolimatta Juhani uskaltautui kutsumaan Mirvan treffeille asuntolalle.





Parin ensisuudelma olisi voinut olla hyvinkin romanttinen. Ikkunasta siintävä kuutamo, tähtikirkas yö, kaksi rakastunutta...


..ja asuntolan väki.


Ei ilmeen pitäisi olla aivan tuollainen ensisuudelman jälkeen!



Jalkapallon kokoiseen kampaukseen kyllästynyt Juhani ehdotti Mirvalle hienovaraisesti pientä muodonmuutosta. Juhani loihti Mirvalle tuuhean sivuletin ja taikoi tämän muovailuvahan näköisistä kulmakarvoista hieman luonnollisemmat.





Asuntolassa ei ollut yhtään parisänkyä eikä mihinkään olisi sellaista edes mahtunut. Rakastavaisia ajatellen asuntolaan oli onneksi hankittu valokuvauskoppi. Koppi oli melkoisen ahkerassa käytössä aina, kun Mirva tuli vierailemaan asuntolalle.



Luonteeltaan todella siistit Petäjäpurot olivat toisinaan aivan kauhuissaan joidenkin opiskelijatovereidensa käytöstavoista. Jotkut jopa nuolivat omat tiskinsä puhtaaksi!




Asuntolan ruokalassa kauhistuneet ilmeet ja huudot olivat arkipäivää. Keittäjätantta sytytteli tulipaloja joskus jopa monta kertaa päivässä.




Onneksi lieden luo oli opiskelijoiden pyynnöstä asennettu itsestään käynnistyvä sammutusjärjestelmä eivätkä tulipalot enää vaatineet simhenkiä.








Asuntolan meno kävi aina vain rauhattomammaksi. Cheerleaderit, maskotit, liikunnanopettajat ja viuhahtelijat piinasivat asukkaita yötä päivää. Moni asuntolan asukas oli jo pakannut laukkunsa ja muuttanut rauhallisemmille alueille. Myös Petäjäpurot olivat päättäneet jättää asuntolan kunhan toinen lukuvuosi päättyisi.



Yliopisto lähestyi jo puoltaväliään ja sisarusparvesta ainostaan yhdellä oli seurustelukumppani. Janita, Jeremias ja Juuso eivät ottaneet paineita heilan löytämisestä, mutta Jennika oli kuin tulisilla hiilillä. Eräänä päivänä hän rohkeni lähettää sähköpostia eräälle vanhalle tuttavalleen siinä toivossa, että rakkaus roihahtaisi toisella yrityksellä.




Ja rakkaus kyllä roihahti. Ihastus Alviin ei ollut kadonnut opintojen edetessä ja Jennikan aikuistuminen sai myös Alvin tunteet lämpenemään.



Veljensä tavoin Jennika teki mussukalleen pienen muodonmuutoksen. Alvin pörröinen peikkopehko vaihtui sliipattuun herrasmieskampaukseen.





Vastarakastuneet jakelivat hellyydenosoituksiaan täysin estottomasti ympäri asuntolaa. Valokuvauskoppi nitkui pitkin päivää, milloin siellä poseerasivat Juhani ja Mirva, milloin Jennika ja Alvi.





Asuntolan ovelle ilmestyi päivittäin lahjoja Mirvalta ja Alvilta. Aluksi lahjat olivat vain ruusupuskia ja rakkauskirjeitä, mutta rakkauden kasvaessa myös lahjojen arvo kasvoi.







Juhanin ja Mirvan suhteen oli aika nousta uudelle tasolle. Romanttinen kosinta vain muutaman metrin päässä siitä paikasta, jossa pari vaihtoi ensisuudelman, oli Mirvalle iloinen yllätys. Tällä kertaa tunnelma oli rauhallisempi kuin ensisuudelman aikaan ja kihlautumista oli todistamassa vain Jennika.



Janita ei ollut ainoa, jonka vyötäröllä epäterveellinen ja rasvainen opiskelijaruokavalio näkyi. Juuson vararengas oli kasvanut jo niin suureksi, että miehen kaikki farkut olivat käyneet pieniksi. Ei siis auttanut kuin aloittaa kuntokuuri.




Toinen vuosi yliopistossa veteli jo viimeisiään. Lukupiiri oli kokoontunut pänttäämään vielä viimeisia asioita ennen loppukoetta. Juhanin opiskelumetodit olivat hieman kummallisempia kuin muiden. :D


Toinen opiskeluvuosi saatiin kunniakkaaseen päätökseen viiden vitosen myötä. Yliopiston myöntämät apurahat käytettiin saman tien omakotitaloon kampusalueen reunamilla. Sinne muuttaisivat sisarusparven lisäksi myös Juhanin Mirva-mussukka ja Jennikan ihana Alvi.

 

Se oli siinä! Tekstisuoni hieman takkuaa pitkän tauon jälkeen eivätkä kuvat ole kummoisia, mutta uskon että kyllä tämä tästä vielä paranee. :D tekstien kirjoittaminen oli varsinkin osan alussa melko vaikeaa, sillä ensimmäiset 40 kuvaa on otettu muistaakseni tapaninpäivänä.

Osasta ehkä huomaa omat suosikkini sisaruksista :----D Jeremias on mielestäni tylsä ja liian Artturimainen ja Juuso on rasittava kun se valittaa koko ajan. Muista kyllä sitten pidän kaikista aikalailla saman verran (:

Yritän saada yliopiston kakkososan valmiiksi mahdollisimman pian. Palan jo halusta päästä pelaamaan perintötontille, mutta olen päättänyt että en pelaa eteenpäin ennen kuin kaikki tähän mennessä otetut kuvat on julkaistu ja LC on netissä ajantasalla.

 

Vi hörs!