Tämän osan piti ilmestyä ajastettuna vasta 11.10., mutta en millään malttanut pihdata! :D Siksipä saattekin sen jo nyt.

Uskokaa tai älkää, typosin osan nimen taas :D Tällä kertaa onneksi huomasin virheen ennen kuin ehdin tallentaa osakuvan, joten ehdin vielä korjata sen. Osan nimi oli vähällä olla "Uuta ja vanaa". Näppäimistöni on alkanut oikkuilemaan ja jotkin näppäimet eivät painu kertapainalluksesta pohjaan saakka. Ongelmaan saattaisi auttaa kaiken ryönän putsaaminen näppäinten alta... Yksi ei-niin-salaisista paheistani on näkkileivän mutustelu tietokoneella ollessa, joten näppiksessäni on varmaan kokonaisen näkkäripaketin verran murusia. :---D

Mutta näkkäristä grahampaahtoleipään: Sain vihdoinkin Gadwinin toimimaan! Se tosin toimii vain kun pelaan ikkunatilassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ikkunatila on muuten tosi kätevä pelatessa, mutta pelissä kuvakulmaa ei voi liikuttaa viemällä kursorin ruudun laitaan. Koen nuolinäppäimillä kuvakulman liikuttamisen vähän kömpelöksi, mutta eiköhän se ole vain tottumiskysymys. Tärkeintä on, että Gadwin toimii! :) Tästä osasta jonkin verran on kuvattu vielä pelin kameralla, mutta jossain ennen puoltaväliä kuvat vaihtuvat gadwinilla otetuiksi. Eron kyllä huomaa! Uudet kuvat ovat hitusen korkeampia. Gadwin-kuvissa korkeus tosin vaihtelee hieman (välillä 400-490px), sillä muokkaaminen on paljon nopeampaa kun ei tarvitse säädellä korkeutta pikselin tarkkuudella. Leveys on kuitenkin kaikissa kuvissa sama, joten yleisvaikutelma ei ole "pomppuinen". Joskus tulevaisuudessa varmaan myös levennän kuvia hieman :) Tässä osassa halusin kuitenkin pitää kuvien leveyden samana kuin pelin kameralla otetuissa.

Ei tästä alkulöpinästä ihan näin pitkää pitänyt tulla! Nyt turhat jaarittelut sikseen ja Petäjäpurojen pariin.

Aloitamme osan yliopistolta, jonne Kersti ja Miko ovat kyhänneet hulppean, upouuden osakuntatalon. Osakuntatalo rahoitettiin hamstraamalla perintötontilta arvokkaita tavaroita tavaraluetteloihin ja myymällä ne kampuksella. No motherlode included!

Tässä ovat oikein hurmaavat nuoret aikuisemme Miko ja Kersti. Huomasin pelatessani, että olin muistanut lähes kaikki Mikon tiedot viime osassa väärin (:D), joten pieni esittely olisi varmaan paikallaan.

Miko on siis romantiikkatavoitteinen hurmuri, jonka lisätavoitteeksi arpoutui tietotavoite. Mikon elämäntoive on tulla eläväksi legendaksi eli saavuttaa urheilu-uran huippu ja hän valitsi pääaineekseen teatteritaiteen. Miko pitää siisteistä ja luovista simeisä, mutta harmaat hiukset puistattavat häntä. Miko on luonteeltaan melko sottainen ja ujo sekä todella toimelias, leikkisä ja kiltti.

Kersti tavoittelee elämässään suosiota. Hänellä oli lisätavoitearpajaisissa huono tuuri, ja hänen lisätavoitteekseen valikoitui syöpöttely. Myös Kersti haaveilee urheilu-uran huipun saavuttamisesta enemmän kuin mistään muusta, ja hänkin valitsi teatteritaiteen pääaineekseen. Kerstin tuntee suurta vetoa ruskeahiuksisiin, mekaniikkataitoisiin simeihin, kun taas uima-asuihin sonnustautuneet simit aiheuttavat ikäviä väristyksiä. Kersti on luonteeltaan hyvin siisti ja kiltti, todella leikkisä ja laiska sekä melkoisen ujo.


Kaverukset saivat nopeasti huomata, että yliopistossa täytyy oikeasti opiskella. Ensimmäiset illat kuluivat nenä kiinni oppikirjoissa eikä hurvittelulle jäänyt ollenkaan aikaa.


Karu todellisuus iski vasten Kerstin ja Mikon kasvoja, kun he älysivät ettei kampuksella ollut mummoa tai äitiä kokkaamassa. Kersti osasi valmistaa vain lihavoileipiä ja Miko ei sitäkään, joten kaksikon ateriat eivät täysin täyttäneet lautasmallia.


Opintojen lomassa urheiluhulluilla oli aikaa kannustaa Kielosolan sumopainitiimiä televisioiduissa turnauksissa.



Miko on tullut huomattavan paljon isäänsä. Veeti ja Miko tykkäävät molemmat hengailla pelkissä pyjamapöksyissä pitkin päivää :D Miko ei vaihda arkiasua ylleen edes mennessään luennoille.


Pingviini! Tuo söpöstys varjosti postipoikaa. :D On se ihana!


Toisinaan Kersti pakotti Mikon vaihtamaan pyjaman kunnollisiin vaatteisiin ja lähtemään kiertelemään kampuksen aktiviteetteja kanssaan.

Tällä kertaa vuorossa oli Pölise ja pänttää -kahvila.


Mikon huomio kiinnittyi nuoreen Kalevi-nimiseen komistukseen. Suorasukainen Miko ei ujostellut vaan kävi arastelematta kimppuun.

Kalevi oli luonnollisesti aivan myyty.


Ikävä kyllä Kalevilla oli kiire ja hän ehti jäämään Mikon seuraksi vain yhden espressokupillisen ajaksi. Miko onnistui kuitenkin saamaan Kalevin puhelinnumeron, joten hän ja Kalevi varmasti tapaavat vielä.

Espresso-addikti Miko joi Kalevin lähdettyä ainakin viisi kuppia espressoa.

Hunnut ovat edelleen kova sana cheerleadereiden keskuudessa.

Myös hula-tanssi on edelleen suosittua :D

Kampuksella on uusia kaunottaria. Loin Stenvall-instituuttiin kasan uusia townieita huomattuani että siellä pyöri edelleen ne samat naamat kuin sukupolvi sitten. Esimerkiksi tuo hula-tanssia tanssiva tyttö on ollut Silvian rakastajatar :D En viitsi kierrättää samoja townieita koko suvulla.





Parivaljakon palattua asunnolleen taitopisteiden metsästys jatkui.

Superopiskelijamme tekivät lopputyönsä aivan ennätyksellistä vauhtia. Täältä tullaan, huippuoppilaiden lista!





Petäjäpuroilla oli ollut jonkinsortin palvelusväkeä koko Kerstin ja Mikon elämän ajan, joten talousaskareiden tekeminen oli heille aivan uutta. Haisevat tiskit eivät kadonneetkaan pöydiltä itsekseen teikä tukkeutunut pönttö auennut taikasauvaa heilauttamalla.


Rasittavat cheerleaderit, lehmämaskotit ja toisinaan myös tavalliset ohikulkijat sabotoivat Mikon puutarhatöitä. Miko suunnitteli jopa pihan aitaamista, sillä hän oli lopen kyllästynyt haravoimaan lehtikasoja uudelleen ja uudelleen jonkun peuhattua ne pitkin pihaa.



Viimeiset pänttäykset...



...ja hieman hauskanpitoa ennen ensimmäistä loppukoetta.

Ensimmäisen lukukauden loppukoe suju paremmin kuin kukaan uskalsi kuvitellakkaan. Ahkera opiskelu tuotti hedelmää ja teräskaksikko pääsi huippuoppilaiden listalle napattuaan arvosanoikseen vitoset.

Ja nyt palaamme perintötalolle katsomaan kuinka siellä hurisee! Tästä eteenpäin kuvat ovat Gadwinilla napsittuja.



Taaperomania (tai "taperomania", kuten minä sen ilmaisen) jatkuu edelleen kolmen taaperon voimin. Pieni Zac Efr.. Markus, Kaapo ja kuvista puuttuva Mikael pitivät talon aikuisia tiukasti otteessaan. Kolmipäisen kuoron rääyntä herätti kenet tahansa vaikka keskellä synkintä yötä ja palvelua oli saatava heti.






Jennika sai sytytettyä elämänsä kolmannen tulipalon keittäessään liemisoppaa. Soppa kärähti, mutta kukaan ei onneksi kuollut.
Taloon pitäsi varmaan hankkia sellainen kattosammutin, niin palokunnan ei tarvitsisi ravata petäjäpuroilla ihan joka päivä.





Tässä vielä kertauksen vuoksi koko talon pikkuväki. Ylimmästä alkaen: Seljan ja Veetin poika Manu, Silvian ja Veetin lehtolapsi Kamilla, Veetin ja Seljan kaksospojat Mikael ja Zac E.. eikun Markus ja viimeisenä Silvian ja erään kolmenyönjutun tuotos Kaapo.





Saavutettuaan esiintymisuran huipun ja illuusioiden mestarin tittelin Selja alkoi haaveilla uudesta ammatista. Häntä oli alkanut kiehtoa tiede ja hän toivoi saavansa vielä joskus pukea ylleen hullun tiedemiehen työtakin.

Ai niin, Klimppikin elää vielä! Tätä menoa se ei vaan elä kovin pitkään... :D


Jennika innostui kutsumaan Kerstin ja Mikon juhlimaan kaksosten syntymäpäivää. Erityisesti Manu ilahtui serkkunsa ja veljensä näkemisestä ja hän vaati heitä kertomaan tarinoita yliopistolta. Manu olisi lapsista seuraava, joka saavuttaa teini-iän ja lähtee kohti yliopiston haasteita, joten hän halusi tietty kuulla millaista siellä oikein on.



Pikaisen kuulumistenvaihdon jälkeen päästiin itse asiaan eli kakkujen ääreen!


Aloitetaanpas Manusta. Hänen metrin leveä silmienvälinsä kaventui onneksi hieman, nyt se on ehkä vain 75 senttiä! :D



Markuksen suloisuus ei vähentynyt ikääntymisen myötä yhtään!


Miko ja Kersti ehtivät pitää perheensä kanssa hauskaa ennen kuin heidän piti kiirehtiä takaisin yliopistolle.



Kesän kuluessa lähes koko perhe innostui musiikista. Ullakon bändikamppeet olivat olleet pitkään vähällä käytöllä, mutta nyt niille taas löytyi käyttöä. Manu oli kuullut Mikolta, että taitavat simit saavat yliopistosta stipendejä. Poika oli päättänyt viedä yliopistotätien ja -setien rahat hurmaamalla heidät luovuudellaan.





Töistään eläkkeelle jäänyt Kerttu vietti todellista kissanelämää syöden, leikkien ja nukkuen.


Sitkeästä etsimisestä huolimatta Selja ei millään löytänyt töitä uudelta unelma-alaltaan. Kaikkea muuta arkkitehdin ja ennustajan väliltä löytyi, muttei yhtään vakanssia tieteen saralta.



Luovuuspisteiden lisäksi Manu haali ahkerasti taitoja myös logiikasta ja urheilusta. Pian hänellä olisi tarpeeksi taitopisteitä kolmeen stipendiin!

Jostain kumman syystä omenapuiden sato jäi huonoksi. Alvi oli hoitanut puita paremmin kuin perheen lapsia, mutta silti omenat olivat mauttomia ja mätiä.

Pelissäni on tapahtunut jotain kummallista :D En ole todellakaan valinnut Alville syöpöttelyä - tai mitään muutakaan - lisätavoitteeksi, joten olin tietysti ihmeissäni kun hänen toiveensa alkoivat koskea juustoleipiä. No, sitten katsoin tuon tavoitepistejutun...

...ja sinne oli ilmestynyt se syöpöttely! Pelissäni kummittelee :D

No, täytyihän herran toiveet kuitenkin toteuttaa.



Eräs Silvian hölmö työkaveri meni jokin aika sitten lehmäkasvin ansaan ja nuoruudeneliksiiri on vain odottanut ottajaansa. Jennika kaipasi elämälleen hieman lisää pituutta, joten hän nektarin. Nektari sai Jennikan tuntemaan itsensä vuosia nuoremmaksi!


Ikävä kyllä eliksiiri taisi mennä väärälle simille, sillä jo saman päivän iltana viikatemies tuli hakemaan Alvia tuonpuoleiseen.



Alvi ei olisi millään halunnut lähteä, sillä hän ei ollut vielä saavuttanut elämäntavoitettaan. Viikatemies ei antanut piiruakaan periksi, joten Alvista jäivät vain lämpimät muistot ja kylmä, harmaa hautakivi. Hautakivi siirrettiin perheen muiden hautojen joukkoon erilliselle hautausmaatontille.





Menetys oli suuri, mutta elämän oli jatkuttava. Ilonpilkahduksen toivat Manun ja Kaapon yhdistetyt synttärit.

Isoisän kuolema oli ollut Kaapon suurimpia pelkoja, joten kukaan ei yllättynyt kun hänen kasvunsa epäonnistui.


Elämänsä surullisesta alkutaipaleesta huolimatta Kaapo on luonteeltaan aivan ihana - ja onhan hän tietty suloinenkin!

Valitettavasti Manun kohdalla meni jotain vikaan 8(



Okei, huijasin! Kyllä Manu on oikeasti komea. Hänelle arpa soi tavoitteeksi suosion ja lisätavoitteeksi tiedon. Manun unelmapuoliso on mustakutrinen uraohjus. Blondit eivät Manuun iske. Elämäntoiveen unohdin katsoa :(



Manu oli niin innokas lähtemään yliopistoon, että hän pakkasi laukkunsa heti ja tilasi taksin. Hänet tapaamme taas seuraavassa osassa!



Kaapo oli niin onneton, että Jennika oli valmis tekemään mitä tahansa piristääkseen poikaa. Eräs Kaapon hartaimmista toiveista oli saada koiranpentu. Koiran hankkimista oli suunniteltu jo pitkään, joten nyt oli hyvä aika tehdä se.

Lemmikkien adoptiopalvelusta löytyi sopivalta vaikuttava Kössi-pentu.



Kössi tuotiin jo saman yön aikana.

Juuri, kun olin lopettelemassa pelaamista, Veeti tuli töistä mukanaan iloisia uutisia. Taas yksi platinahauta lisää!

Pieni loppukevennys: Näin meillä tuetaan lapsen harrastusta!

Siinäpäs se taas :) Olen ihan älyttömän iloinen siitä, että Gadwin toimii. Kuvat ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kivemman näköisiä! Ja voin vihdoinkin käyttää vapaata kameraa kuvatessa. Pelin kameralla kuvatessa en ole voinut käyttää sitä, sillä peli ottaa kuvat ihan mistä sattuu jos vapaa kamera on päällä. Mutta nyt huolet ovat ohi! 8)

Pelaaminenkin alkaa olla siedettävää lapsien vähentyessä. Taaperoita ei ole enää ollenkaan, BILEEEEET! Nyt minua kiusaa osia kirjoittaessa pieni nimiongelma :D Sanon Kaapoa usein Manuksi ja Mikoa Mikaeliksi. Älkää siis välittäkö mahdollisesta nimisekoilusta :D

Ai niin! Silvian Antero-mussukkaa ei tässä osassa näkynyt, mutta pari deittailee edelleen vakavalla mielellä. Katsokaahan vaikka:

Ja se muuten on vain toiveissa! Pelot eivät tuossa näy, mutta niissä oli muistaakseni jonkun kuolema, Kertun hajustaminen ja peliturnauksen häviäminen.