Täällä taas : ) Englannin kirjoitukset meni aivan täysin päin honkia ja näyttää siltä, että ei rapsahda edes eximiaa 8( Ensi keväänä siis tapaan englannin yo-vihkon kanssa uudelleen. Nyt kuitenkin on syksyn kirjoitukset ohi ja koeviikkokin on täyttä lusmuilua ensi perjantain psykologian koetta lukuunottamatta, joten tulevalla viikolla pitäisi löytyä aikaa pelaamiselle. Täytyy siis saada tämä osa julkaistua ettei kuvia taas kerry liikaa.
Pulinat sikseen nyt, Petäjäpurojen elämästähän täällä kerrotaan, ei minun! :D
Valitettavasti tämä osa alkaa surullisilla uutisilla. Ennen kuin tuleva perijä ehti palata perijätontille, rakas Artturimme aloitti matkansa tuonpuoleiseen.
Artturin kuolema ei ollut perheen ainoa menetys ennen perijän paluuta. Kaaleppi-kissasta oli varttunut varsinainen riesa ja se tuhosi huonekaluja oikein urakalla, joten Jennika päätti että Kaalepin oli lähdettävä ennen kuin se tuhoaisi jotain arvokasta.
Surullisista uutisista vähän iloisempien pariin: Saanen esitellä - Petäjäpurojen kahdeksannen (?, olen laskuissa sekaisin!) sukupolven perijätär! Silvia voitti Radolassa perijä-äänestyksen aivan 100-0.
Mutta koska maailma on epäreilu ja minä olen Petäjäpurojen julma diktaattori, myös Selja pääsi perijättäreksi!
Petäjäpurojen asumus oli kuitenkin aivan liian pieni tulevalle suurperheelle, joten Silvia otti asiakseen etsiä konkkaronkalle uuden talon.
Kuinka ollakkaan, sopiva talo löytyi yhdessä illassa ja se sattui olemaan jopa täysin muuttovalmis!
Tämä kolmikerroksinen, kahdeksan makuuhuoneen omakotitalo sopi Petäjäpuroille kuin nenä päähän. Pihamaalla on runsaasti tilaa lapsien leikeille ja löytyypähän tontin nurkasta pieni kasvihuonekin.
Ensimmäisessä kerroksessa on avoin yhteinen tila jossa sijaitsevat niin keittiö kuin olohuonekin. Suurperhettä ajatellen pöytätilaa on runsaasti - keittiöstä löytyy pieni saareke, jolle mahtuu ruokailemaan kolme simiä ja vasemmassa alanurkassa näkyy ruokasali, jossa on tilaa kahdeksalle simille. Etuterassin oikealla puolella on pieni ja viihtyisä "taidetila", jossa voi musisoida ja maalailla. Alimmainen, harmaalattiainen huone on harrastushuone/kuntosali. Sen yläpuolella on lastenhuone ja ylimmäisenä on Silvian makuukammari. Pieni koppero Silvian kammarin vieressä on luonnollisesti kylpyhuone.
Myös toisen kerroksen aula on hyvin avoin, ja aulasta on näköyhteys alakertaan. Muutoin yläkerta on makuuhuoneideiden vallassa: Vasemmalla ylimpänä on yhden hengen huone, sen alapuolella kaksi huonetta joihin mahtuu nukkumaan kaksi simiä ja alimmaisena on Seljan makuusoppi. Oikealla ylimmäisenä näkyvä, punasävyinen huone on Jennikan ja Alvin. Sen alapuolella on lastenhuone, jossa on kaksi kehtoa. Lisäksi yläkerrassa on kaksi kylppäriä. (Hups, nuo yläreunan katot vähän vammaavat... :D)
Kolmannessa kerroksessa on vain yksi huone, ja se on tällä hetkellä bändihuoneena. Mikäli tarvetta ilmenee, kolmanteen kerrokseen voi siis tehdä myös makuuhuoneen.
Näkymiä pihamaalta.
Näkymiä ala-aulasta ja ruokasalista.
Romantiikkatavoitteisen Silvian huone. Sänkynä luonnollisesti jo The Sims -pelistä tuttu Lovebed ;D
Alakerran lastenhuone.
Harrastushuone, josta löytyy kuntosalivermeiden lisäksi myös lelurakennus- ja kukkiensidontapöytä.
Seljan ihana maalaistyylinen makuuhuone.
Vähän isompien lasten huoneita.
Jennikan ja Alvin itämaiseen tyyliin sisustettu huone.
Pikkuisten lasten huone.
Yläkerran aula.
Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, bändihuone.
Seljan mukana uuteen taloon muutti tietysti myös ihana Veeti.
Pari oli kihlautunut kaikessa hiljaisuudessa. Häitä - ja perheenlisäystä - suunniteltiin jo kovalla tohinalla.
Silvia ei turhia murehtinut perheenlisäyksestä, vaikka sitä häneltäkin odotettiin. Silvialla ei kuitenkaan ollut kiire vakiintumaan. "Ehkä menen naimisiin sitten kun jään eläkkeelle tai sitten pyöräytän tarvittavat muksut jonkun ohikulkijan kanssa", hän tuumi.
Oh crap. Juuri kun sain sottaisuusgeenin pois tästä suvusta! :D
Tämä teinityttö on myöskin sukunimeltään Petäjäpuro. Muistaakseni hän on Jennikan veljen, Juhanin, tytär. En mene vannomaan : D Pitäisi päivittää sukupuuta niin pysyisi kärryillä. Huomaa muuten taustalla palava puu...
... palonainen ei sitä nimittäin huomannut. Lopulta puu oli pakko poistaa movella.
Asuntolamamsteri Klimppi pääsi muuttamaan Petäjäpurojen mukana. Eihän sitä söpöliiniä raaskinut jättää asuntolaan :)
Uusi kasvihuone pääsi heti käyttöön. Luonnosta innostunut Veeti istutti koko kasvihuoneen täyteen tomaatintaimia toivoen, että niistä ees puolet selviäisi sadonkorjuuseen asti.
Silvia jatkoi samaa rataa kuin yliopistossa. Joka päivä hänen lovebedinsä jousia narisutti uusi mies.
Seljan ja Veetin kohdalla jousien narisuttaminen oli tuottanut tulosta. Seljan vatsanseutu alkoi pyöristyä lupaavasti ja pian selvisikin, että perheeseen on tulossa vauva.
Raskaus käänsi Seljan päivärytmin aivan päälaelleen. Hän nukkui päivät pitkät ja valvoi yöt läpeensä syöden ja pelaillen yksinään lautapelejä.
Silvian rakastajat kantoivat Petäjäpurojen kuistille kilpaa lahjuksiaan. Halvimmalla mahdollisella hellalla tai auringonkukkapuskalla ei tosin Silvian sydäntä valloiteta!
Osa Silvian mussukoista oli naiselle tuttuja jo yliopistoajoilta. Muunmuassa tämän herrasmiehen olemme tavanneet aiemminkin.
Tämä herra puolestaan on onnistunut pysyttelemään Silvian elämässä jo teiniajoista lähtien.
"Minun mielestäni näytät tuon jättimäisen vatsasi kanssa sumopainijalta"
Petäjäpurojen huono onni hovimestareiden suhteen jatkui uudesta talosta huolimatta. Tällä kertaa taloon saatiin hovimestari, joka vietti tuntikausia pianoa virittäen ja jätti likaiset astiat lojumaan keittiöön useiksi päiviksi.
Ahkera puutarhanhoito on tuottanut tulosta: Veeti sai ilokseen kerätä appelsiinipuusta runsaan ja terveen sadon.
Syksyn tullen puutarhassa riitti puuhaa koko perheelle. Toiset vaan ottivat pihatyöt hieman vakavammin kuin toiset.
Seljan synnytys käynnistyi yllättäen etäänä kuulaana lokakuun iltapäivänä. Seljan hätäiset rääkäisyt kuuli ensimmäisenä säätiedotusta katselemassa ollut Alvi.
Eipä aikaakaan kun maailmaan putkahti huomattavasti isääns tullut pieni poika. Hurmaavilla metsänvihreillä silmillä varustettu poika sai nimekseen Miko.
Tuore isä ihastui pikku-Mikoon välittömästi.
Mutta kissan kanssa leikkiminen oli silti mielekkäämpää kuin sinappikoneen vaippojen vaihtaminen :)
Eläkkeelle jäänyt Alvi tunsi itsensä pitkästä aikaa hyödylliseksi talossa. Seljalla ja Veetillä oli kädet täynnä töitä Mikon kanssa, Silvia hurvitteli rakastajiensa seurassa ja Jennikalla oli yllin kyllin puuhaa puutarhassa. Alvi otti oikein mielellään talon tekniikkapuolen hoitaakseen.
Silvian pikkuinen yllätys takasi sen, että perheellä tulisi olemaan puuhaa myös tulevaisuudessa. Varsinkin, kun tämän pikku yllätyksen isästä - tai hänen osallisuudestaan yllätyksen kasvattamisessa - ei ollut mitään tietoa.
Silvian vatsa ei ollut ainoa pyöristynyt masu talossa. Veetin kohdalla alavartalon pullistuminen johtui onneksi vain ylensyönnistä ja vatsakumpu katosi reippaalla treenillä. Myös Seljalla riitti treenattavaa, sillä raskauden aikana ahmitut herkkuateriat olivat jättäneet jälkensä.
Pikkuista Mikoa oli onneksi siunattu pitkäikäisillä isovanhemmilla, joten aina löytyi joku jolla oli aikaa viettää aikaa Mikon kanssa.
Muistiko kukaan enää, että Selja ja Veeti eivät ole vielä naimisissa? Avioasia päätettiin hoitaa pois päiväjärjestyksestä heti, kun morsian ja sulhanen saivat ekstrakilot karistettua ja mahtuivat juhla-asuihinsa.
Häät paisuivat melko suuriksi. Paikalle kutsuttiin koko Jennikan neljähenkinen sisaruskatras perheineen ja tietysti kutsun saivat myös Seljan ja Silvian ystävät yliopistolta.
Kauniiden vihkivalojen saattelemana Veetistä tuli Petäjäpurojen suvun täysvaltainen jäsen.
Seremonian jälkeen varsinainen hääjuhla polkaistiin käyntiin. Maljoja nosteltiin ahkerasti ja kuplajuoma virtasi.
Myös hovimestari malttoi jättää pianon virittämisen hetkeksi ja istahtaa kakkupöytään juhlistamaan paria.
Juhlien tunnelma pysyi katossa kuplapuhaltimen ansiosta. Silvia ei malttanut lopettaa puhaltelua vielä sittenkään, kun viimeinenkin vieras lähti.
Villiksi yltyneiden juhlien jälkeen riitti siivottavaa, hoidettavaa ja korjattavaa. Tavoistaan poiketen myös hovimestari ja Silvia kantoivat kortensa kekoon.
Raskaus oli tehnyt Silvialle ihmeitä. Mahan kanssa samaa vauhtia kasvoivat myös äidilliset vaistot ja raskauden viimeisellä kolmanneksella Silvia malttoi viettää yönsä omassa pedissään munakkaasta uneksien kaupungilla riekkumisen sijaan.
B-day time! Mikon taaperoitumisen hetket ovat käsillä!
Mikon söpöys ei vähentynyt yhtään. Hurmaava pikkumies pääsi heti opettelemaan kahdella jalalla kävelyn perusteita vaarinsa opastuksella.
Selja oli totaalisen kyllästynyt hovimestarin laiskotteluun ja lusmuiluun. Ruokasalissa lojui vielä edellisen päivän astiat ja yläkerran vessanpöntöt olivat olleet tukossa jo viikon. Niinpä hän sitten tarttui luuriin, erotti sen laiskurin ja palkkasi tilalle kokonaisen lauman uusia palkollisia.
Erityisesti Silvia oli iloinen vanhan ja kurttuisen hovimestarin erottamisesta. Uusi puutarhuri ja kotiapulainen olivat paitsi ahkeria, myös komeita.
Jennikaa on näkynyt aika vähän tässä osassa. Tässä nyt pari todistetta siitä, että hän on edelleen elossa :D
Seljan aloitettua taas yösyöpöttelyn oli päivänselvää, että perheeseen oli tulossa taas lisäystä. Ahkeralle kotiapulaiselle tulee siis todellakin olemaan käyttöä!
Silvian raskaus oli ollut niin vaivaton, että hän oli lähes unohtanut edes olleensa raskaana. Vauva kuitenkin muistutti olemassaolostaan päättämällä putkahtaa maailmaan keskellä yötä.
Vauvan punaiset kutrit viittaavat hyvin vahvasti erääseen isäehdokkaista, mutta ne voivat olla myös perintöä Jennika-mummolta. Vielä on siis liian aikaista sanoa, kuka tämän suloisen Kersti-nimen saaneen tytön isä on.
Elämä jatkui kiireisenä Kerstin syntymän jälkeen. Miko-parka jäi usein toiselle sijalle kaikkien häslätessä Kerstin ympärillä, ja Miko nukkui toisinaan yönsä kissan korissa eikä omassa pinnasängyssään.
Myös Silvian osalta elämä palasi normaalille radalleen. Raskauden aikana heränneet äidinvaistoit painuivat unholaan, kun Silvia taantui takaisin vanhoihin tapoihinsa. Hänen ensimmäiseksi uhrikseen valikoitui tietysti kotiapulainen.
Silvia löysi oman katon alta toisenkin rakastajan. Silvia räpsytteli suuria silmiään ja Veeti-parkaa vietiin taas kuin pässiä narussa. "Mitäpä haittaa pienestä päivää piristävästä flirtistä on?" Veeti mietti eikä torjunut Silvian lähentelyä.
Pieni, vaaraton flirtti muuttui nopeasti suureksi, vaaralliseksi aviorikokseksi. Salaperäinen ja viehkeä Silvia oli jotain aivan muuta kuin siskonsa. Se salaperäisyys kietoi Veetin pauloihinsa ja kaikki estot katosivat.
Mutta kuten tiedetään, petoksella on lyhyet jäljet. Selja yllätti siskonsa ja aviomiehensä itse teosta.
Sellaista riitaa ei ole koskaan nähty Petäjäpurojen katon alla. Ensin Selja ja Silvia syyttelivät toisiaan tapahtuneesta...
... ja lopuksi kunniansa kuuli vielä Veeti.
Perhekeskeisenä siminä Selja ei halunnut lastensa joutuvan kasvamaan rkkinäisessä perheessä, joten ei vielä heittänyt vihkisormustaan menemään ja passittanut Veetiä taivasalle. Veeti kuitenkin joutuisi nukkumaan sohvalla tulevat yöt.
Vihaan Silviaa 8( Ei tässä voi muuta sanoa. Se katala lumppu. Ja peevelin ACR.
No juu. Katsotaan, katsotaan :D Pyrin puuttumaan simien elämään mahdollisimman vähän, joten on pelin vapaasta tahdosta kiinni kuinka Seljan ja Veetin avioliiton käy. Jos riitely käy ihan älyttömäksi, Veeti saa lähteä :D Ehdin jo haaveilla onnellisesta suurperheestä ja lomasta kolmijärvelle, mutta ei näitä riitapukareita voi ainakaan vielä mihinkään päästää!
Niin ja sitä piti vielä itkeä, kun print screen-ohjelmat eivät toimi edelleenkään. Nykyään ei toimi edes koneen oma print screen! :D Jos joku tietää Windows 7-käyttiksellä Simsissäkin toimivan kuvankaappausohjelman, niin saa kertoa. Fraps, gadwin, screengrasp kokeiltu ja toimimattomiksi todettu :(
Kommentit