Hellurei taas!

Kevään kirjoitukset on nyt virallisesti rämmitty läpi ja syksyn 2011 pisterajojen mukaan äidinkielen yo-kokeeni lähti YTL:le arvosanalla eximia cum laude approbatur! Ruotsin alustavat tulokset saa kouluta vasta huomenna. Tärkeintä kuitenkin on se, että nyt saakin taas sluibailla syksyyn asti ennen seuraavia kirjoituksia! :D Sen kunniaksi lainasin kaveriltani lemmikielämää- ja matkoilla-lisärit. Ne eivät kuitenkaan vielä tässä osassa näy : )

Ajattelin aloittaa osan pienellä taloesittelyllä. Olen itse suht tyytyväinen tähän taloon, ärsyttää vaan kun jouduin jälkeenpäin poistelemaan pihalta noita puskia kun hovimestari ei päässyt tasoittamaan niitä. Typerä mies :D

 













Kuvien vasemmassa laidassa näkyvä erillinen rakennus on siis ensimmäisessä kerroksessa autotalli ja toisessa kerroksessa siinä on kaksi makuuhuonetta.



Tässä eteinen/ruokasali/keittiö/olkkari -yhdistelmä. Unohdin ottaa alimmaisesta kerroksesta kunnollisen pohjapiirroskuvan, mutta ei sitä oikeastaan tarvitse kun koko alakerta vessaa lukuunottamatta on yhtä avointa tilaa ja sen kyllä hahmottaa noista kuvista ihan hyvin : )






Makuuhuoneita talosta löytyy yhteensä viisi ja niiden lisäksi pienten lasten huone. Lisäksi talosta löytyy oma pieni kuntosali ja pieni "kylpylähuone" jossa on poreamme. Sisustuksessa käytin suurimmaksi osaksi eri lisäreissä tullutta tavaraa ja vain muutamaa ladattua esinettä. Sain taloon idean eräästä tämän sivuston talosta.

Mutta siinäpä tuo tönö, siirrytään itse perheeseen :)



Perijäksi valikoitui Jennika. Painavin peruste juuri hänen valitsemiselleen oli se, että edellinen perijä oli mies ja mielestäni kaikki pojat muistuttivat aivan liikaa Artturia. Jennikan ja Janitan välillä vaaka kallistui Jennikaan hänen persoonallisen ulkonäkönsä, suloisen seurustelukumppaninsa ja ihanan luonteensa vuoksi.





Heti Jennikan ja Alvin asetuttua taloksi järjestettiin häät. Alvi vaihtoi sukunimensä Vierikosta Petäjäpuroksi ja hänestä tuli suvun täysivaltainen jäsen.


Häihin oli kutsuttu käytännössä kaikki Kielosolan asukkaat, mutta paikalle vaivautui ainoastaan puutarhakerhon komea puheenjohtaja. Toki paikalla olivat myös Artturi ja Neea.


Häämatkalle lähtemisen sijaan Alvi ja Jennika viettivät kuherruskuukautensa - tai oikeastaan kuherrustuntinsa - perheen sisäporealtaassa.











Aamupahoinvoinnin ja kummallisen siivousvimman iskiessä alkoi olla jo selvää, että rakastuneen nuorenparin yhteiset hetket olivat vihdoinkin alkaneet tuottaa hedelmää.

Hyvin pian raskaus alkoi näkyä Jennikassa päälle päin. Yläkerran lastenhuone remontoitiin pikaisesti valmiiksi ja vauvakuume valtasi koko huushollin.







Suuressa talossa riitti vipinää vaikkei siellä vielä ollut pienten jalkojen tepsutusta. Alvi ja Neea löysivät yhteisen sävelen huomattuaan, että molemmat uskoivat vakaasti elämään ulkoavaruudessa, Jennika ihastui raskaushormonien hyrrätessä kaikkeen mikä liikkui ja Artturi vain istui pelaamassa shakkia päivät pitkät. Eikä tietenkään pidä unohtaa hovimestaria, joka vietti päivänsä aina joko kylpyhuoneessa jumittaen tai kukkia kastellen.


Artturi ei harmaantumisestaan huolimatta halunnut vielä luopua työstään ekoguruna. Työpäiviä hänellä oli vain yksi viikossa, joten työ ei ollut järin raskasta. Lisäksi Artturin mielestä työasu oli niin viihtyisä ja mukava ettei hän halunnut lakata käyttämästä sitä.





Myös Alvi piti työstään. Hän piti siitä jopa niin paljon, että hän oli iloinen saatuaan alennuksen.



Jennikan maha pyöristyi pyöristymistään eikä pyöreys johtunut vain neitokaisen harrastamasta yösyöpöttelystä. Synnytys oli päivä päivältä lähempänä.







Saapas seitsemän sukupolven takaa. Tuo saapas on itsensä suvun kantaäidin, Hildaleenan, ensimmäinen saalis.





Hovimestari oli hoitanut perheen appelsiinipuita rakkaudella ja loppukesästä Artturi sai kunnian kerätä sadon talteen. Hedelmät laitettiin säilöön talven vilustumisten varalle.



Eräänä tyynenä ja hiljaisena iltana Kielosolan ilmaa halkoi vertahyytävä tuskanrääkäisy. Jennikan synnytys oli käynnistynyt! Kammottavasta karjahduksesta huolimatta syntymän ihmettä riensi todistamaan vain perheen hovimestari.


Vaaleakutrinen ja sinisilmäinen tyttö sai nimekseen Silvia. Silvia on suvun ensimmäinen vaaleahiuksinen simi :D



Suloinen sinappikone valloitti välittömästi erityisesti Artturin sydämen. Vaikka Silvia oli vaikea ja jatkuvasti kärttyinen vauva, Artturi jaksoi helliä ja paapoa tyttöä jopa keskellä yötä. Omien lastensa kasvatukseen Artturi ei osallistunut käytännössä ollenkaan, mutta Silviaan hädintuskin edes koski kukaan muu kuin Artturi tytön vauva-aikana.



Jo pitkään työttömänä ollut Jennika keksi itselleen uuden harrastuksen. Hän vietti päivät tiiraillen kaukoputkella naapureiden eli omien sisaruksiensa tonteille.



Juhani ei ollut Jennikan uudesta harrastuksessa aivan yhtä innoissaan...



Olenko jo sanonut kuinka paljon rakastan Kielosolan townieita? Grrrrr, tervetuloa sukuun...





Syksyn ensimmäisenä iltana juhlittiin Silvian ensimmäista syntymäpäivää. Artturin vastustuksesta huolimatta tyttöä kannatteli kakun luona Alvi.




Silvia muistuttaa aika paljon Jennikaa taaperona. En muistanut ottaa Silvian luonnepisteitä ylös, mutta tokkopa se niin kovasti haittaa :)







Supersöpö Silvia sulatti viimeistään nyt kaikkien talouden jäsenten sydämet. Hymyilevä ja leikkisä tyttö seurasi aikuisia joka paikkaan ja halusi olla kaikessa mukana. Silvian yletön söpöys sai Jennikan ja Alvin päättämään, että tytölle on saatava pikkusisko tai -veli. Silvia jäikin lähinnä isovanhempiensa vastuulle, kun Jennika ja Alvi viettivät kaiken vapaa-aikansa suvunjatkopuuhissa.




Sitkeän yrittämisen jälkeen aamupahoinvoinnin aalto rantautui ja uuden perheenjäsenen odotus käynnistyi.

 


SILVIA ON IHANA 

En oo ikinä tykännyt mistään taaperosta yhtä paljoa kuin Silviasta. Se vaan on niin täydellinen! Voitte varautua siihen, että seuraavasta osasta ainakin 75% on Silviaa ja kaikki loppu uutta vauvaa. :--D Niin ja aion hankkia perheelle jonkun kivan lemmikin, joten ehkä uusi vauva joutuu tyytymään 20% osuuteen ja lemmikille suodaan se 5%...

Pahoittelut jälleen tästä tönkkötekstistä, mutta oon vaan saanut koulussa sellaisen kirjoitusähkyn että ei yksinkertaisesti jaksa enää kirjoittaa. Nyt onneksi alkaa koeviikko ja mulla on viikko vapaata kun on vain kaksi koetta :D Hard work is hard work.

 

Olisi aivan ihana jos kaikki osan lukeneet kommentoisi edes jotain niin tietäisin minkä kokoiselle yleisölle kirjoitan. Pelkkä "luin" riittää oikein hyvin! :)

 

Ps. Jos joku osaa neuvoa kuinka saan Gadwin Printscreenin ottamaan kuvat pelistä eikä työpöydästä niin oisin tosi kiitollinen :---D