Täällä taas! Halusin saada yliopiston pelattua äkkiä pois jaloista niin perijä pääsee lapsentekoon :D Äänestyksen tilanne on tällähetkellä Silvia 15 - Selja 11. Selja on siis kirinyt hitusen :) Äänestys sulkeutuu tänään illalla, joten on kuitenkin melko todennäköistä että Silvia vie voiton.

Mutta se niistä löpinöistä, nyt lukemaan!





Kolmannen lukuvuoden startatessa kaikki oli kampuksella aivan ennallaan. Ärsyttävä lehmämaskotti raastoi asuntolan asukkaiden hermoja kepposillaan ja ruokalantädin räiskäleet maistuivat edelleen pahville.






Sankarittareme olivat jo tottuneet asuntolan alituiseen meluun ja levottomuuteen, joten kokeisiin valmistautuminen sujui häiriötekijöistä huolimatta.





Kun tarvittavat taitopisteet oli kerätty ja opintopalkit täytetty, oli aika rentoutua. Hölläily sujui vallan mainiosti hittibiisien tahtiin jammaillen. Silvia piti vauhdikkaasta joraamisesta, mutta Selja keinahteli mieluummin lapsena lomamatkalla oppimaansa hula hula-tanssia.


Asuntolan väen yhteisissä jameissa myös joraaminen luonnistui Seljalta varsin mukavasti.


Pitäisi varmaan vähän nostaa sitä ACR:n acceptance-juttua, asuntolassa nimittäin pelehditään kuin kanit :D


Asuntolan keittiötädillä oli tapana jäädä toljottamaan liikkumattomana tyhjyyteen, joten Silvian oli kokkaustaitoisena toisinaan pakko tehdä jääkaappiin valmiiksi ruokia itselleen muille etteivät asuntolalaiset kuolisi nälkään.


Eräänä iltana Silvian oli pakko keventää sydäntään ja kertoa Seljalle mitä Veetin kanssa tapahtui salaseuran talolla. Selja oli luonnollisesti järkyttynyt, mutta hän uskoi sisartaan tämän vannoessa, että koko juttu oli  valtava erehdys ja se ei merkinnyt yhtään mitään.

Selja rakasti sekä siskoaan että Veetiä eikä halunnut menettää heistä kumpaakaan, joten hän päätti painaa asian villaisella ja antaa molemmille anteeksi

Silvia oli helpottunut. Suuri kivi vierähti hänen sydämltään, kun Selja totesi että kaikki on hyvin kunhan Silvialla ei enää ole minkäänlaisia romanttisia tunteita Veetiä kohtaan.

Väsynyt, mutta anteeksiannosta onnellinen Silvia vetäytyi yöpuulle levollisin mielin.

Raija, räs Silvian yli kahdestakymmenestä pelehtimiskumppanista oli hieman liian kiintynyt Silviaan ja hän hiipi aamuyön tunteina Silvian viereen nukkumaan.

............... taas tätä huntumuotia :D

Kun kaikki salaisuudet oli kerrottu, Silvian ja Veetin suhde alkoi luistaa kuin voi kuumalla pannulla. Veeti katui syvästi syrjähyppyään ja painotti, että Selja on hänelle se ainoa oikea.







Todellista kemiaa oli turha kieltää.

Silvia päätti vaihtaa pääainettaan kesken kolmannen lukuvuoden. Hän oli valinnut filosofian siksi, että se oli kaikista helpointa eikä se vaatinut vuosilukujen muistamista tai matemaattisten yhtälöiden ratkaisemista. Täytettyään elämäntoiveensa Silvia kuitenkin päätti, että hänen seuraava tavoitteensa on kohota musiikkiuran huipulle ja tulla rock-legendaksi, joten hän vaihtoi pääaineekseen kirjallisuuden josta olisi hyötyä sitten tulevalla uralla.



Persoonallisuushäiriöisen keittiötädin vuoksi Silvia vietti vapaa-aikansa katsellen kokkikoulua televisiosta. Hän oli saanut myös Seljan innostumaan keittiötöistä - Selja tosin oli onneton kokki joten hän yleensä vain säilöi valmiit ateriat ja siivosi keittiön.


Klimppi-mamsterista oli tullut rakas myös Silvialle. Tytöt olivatkin jo moneen otteeseen kinastelleet siitä, kumpi saa pitää Klimpin yliopiston jälkeen.



Pakko hehkuttaa tähän väliin: Selja ja Silvia ovat yliopistonsa aikana ansainneet yhteensä jo jotain 25000 simoleonia hyvillä arvosanoilla, maalauksilla, keittiötädin tuuraamisella, treffikiitosten myymisellä, muiden opettamisella ja pianon soittamisella :D

Asuntolan takaseinustalla on vähän ohdakkeita. Viimeisenä yliopistopäivänä maa oli jo ihan kokonaan ohdakkeiden peitossa :D Tämä kuva on kolmannen vuoden puolivälistä.

Muistattekos tämän nuoren miehen? Hän on Pekko, eräs Silvian rakastetuista. Silvia ei ole unohtanut häntä, vaan he ovat pitäneet yhteyttä koko yliopiston ajan.





Vaikka viime tapaamisesta oli jo aikaa, Silvian ja Pekon välillä oli edelleen kipinää. Kipinä roihahti valtavaksi liekiksi tapaamisen edetessä ja pari vietti hyvän tovin pusutellen asuntolan edustalla.

Silvian varpaat olivat jo aivan jäässä, joten pusuttelu jatkui sisätiloissa.

Ja se jatkui.

Lopulta Pekon oli lähdettävä kotiin, joten pusuttelun täytyi loppua. Silvia roikkui Pekon vahvoilla käsivarsilla viimeiseen saakka eikä hän olisi halunnut päästää irti. Pekon oli kuitenkin pakko lähteä töihin, joten he joutuivat jättämään jäähyväiset.

Rakkaudentäyteinen lukuvuosi päättyi loppukokeeseen, josta molemmat tytöt nappasivat arvosanan 5. He pääsivät jälleen kerran huippuoppilaiden listalle.



Neljännen lukuvuoden alku oli armotonta opiskelua. Taitopisteet kertyivät ja oppikirjojen tieto imeytyi päähän kuin pesusieneen.




Asuntolan oli vallannut hula hula-villitys. Yliopiston alkaessa Selja oli ainoa joka sen osasi, mutta neljäntenä oppivuotena kaikki asuntolan asukkaat keinahtelivat viehkeästi etelämeren malliin.


Treffikiitoksia on taas päässyt vähän kertymään!




Seitsemän siisteyspisteen Silvia piti asuntolan elinkelpoisena. Jos hän ei olisi siivonnut, suihkusta tullessa olisi ollut likaisempi kuin sinne mennessä.

Siivoamisen lomassa Silvia ehti heilastelemaan vannoutunutta ihailijaansa.



Ihailija joutui Silvian muodonmuutospenkkiin aiemman karmivan hiustyylinsä vuoksi.

 

Eräänä kauniina päivänä keittiötädin lääkitys saatiin kohdalleen ja hänestä tuli taas työkykyinen!

"Hei, olen muuten pelehtinyt teidän kummankin kanssa!"

Asuntolan vilskeessä sai omaa rauhaa vain omaan huoneeseensa lukittautumalla.



Haha, olen niin iloinen kun olen päässyt sottaisuusgeenistä eroon :D



Hula hulaa!




Näin Silvia valmistautuu viimeiseen loppukokeeseen.


Ja näin Selja. Arvaatko, kummalla oli toiveissa "lue tenttin yhdessä muiden kanssa" ja kummalla "leiki vesisokkoa"? :D


Ja taas tätä huntumuotia :D


Asuntolan edustalla syttyi hengenvaarallinen tulipalo salaman iskettyä maahan upotettuun lamppuun. Sense - this game makes none.


Viimeinen aamu yliopistolla valkeni yöllisen myrskyn jälkeen aurinkoisena.


Viimeinen tsemppihali ennen koetta...

... ja sitten kohti ääretöntä ja sen yli!

Arvosanaksi molemmille rapsahti jo perinteeksi muodostunut 5 ja parivaljakon nimet kohosivat jälleen kerran huippuoppilaiden listalle. Sitten vaan valmistujaisjuhlat järjestmään!


Tytöt päättivät pitää pienet valmistujaiset vain perheen ja parin läheisimmän ystävän kesken.

Silvian ja Seljan äiti, jo harmaantunut Jennika, saapui juhlistamaan tyttäriensä valmistumista ilomielin.


Ja tottakai myös Alvi tuli onnittelemaan pikkuisiaan.

Malja maistereille!


Juhlat polkaistiin käyntiin joraten. Ilonpitoon yhtyivät tietysti myös muut asuntolan asukkaat.

Juhlinnan tiimellyksessä Selja esitteli Veetin isälleen. Alvi toivotti Veetin lämpimästi tervetulleeksi Petäjäpurojen sukuun ja vihjaili jo kihlautumisesta.

Kihlautuminen oli kieltämättä kummitellut Seljan mielessä jo pitkään, mutta he olivat Veetin kanssa sopineet ett suhde siirtyisi seuraavalle tasolle vasta kun he löytäisivät unelmiensa yhteisen asunnon.






Vieraat viihtyivät juhlissa hienosti ja juhlinta päättyi lasilliseen hedelmänektaria.



Vieraiden hyvästelyn jälkeen aikuisiksi varttunut kaksikkomme nousi taksiin ja suuntasi kohti Kielosolaa. Mutta kuka nouseekaan kyydistä perintötalon kohdalla?

 Se selviää seuraavassa osassa!

Vihdoinkin! Yliopisto on pulkassa ja kaikki on hyvin. Vaikeuksia riitti, sillä läppärini laturijohto ei toimi kunnolla ja pelin ollessa päällä en näe paljonko akkua on jäljellä, joten jouduin tallentelemaan vähän väliä ja tallennus on H-I-D-A-S! Kaikenlisäksi akku loppui pelatessa vaikka kuinka monta kertaa juuri sellaisella hetkellä että en ollut vähään aikaan tallentanut. No, se on nyt ohi ja uusi laturikin tulee ensi viikolla :)
En tiedä milloin ehdin seuraavan kerran pelaamaan. Minulla siis alkoi koulu jo 9.8. ja tämä jakso on melko tiivis yo-kirjoitusten häämöttäessä kuukauden päässä, joten voi olla että seuraavan osan ilmestyminen venyy paljonkin. Se kuitenkin riippuu siitä onko pelifiilis vai lukufiilis ;D

Nyt jatkan englannin luetunymmärtämisen treenaamista Hercule Poirotin seurassa. Morjens!