Olen syksyn aikana saanut yliannostuksen Petäjäpuroja ja koko perhe on alkanut kyllästyttää. Olen pelannut perheellä jo yli puolitoista vuotta ja julkaissut perheen seikkailuja netissäkin aikalailla tarkkaan vuoden. Haluaisin jo päästä aloittamaan uuden lc:n, mutta olen vakaasti päättnyt että vien Petäjäpurot kymmenenteen sukupolveen vaikka väkisin! Eihän tässä enää tarvitse jaksaa kuin perijän yliopisto läpi ja saada hänelle edes yksi muksu, niin tavoite on saavutettu. Vanhanvuodenlupaukseni olkoon siis se, että vien Petäjäpurojen suvun loppuun! Tavoite on saada kymppisukupolvi syntymään ennen vuodenvaihdetta :)

Siinäpä vähän pohjustusta tulevaan. Nyt sitten takaisin nykyhetkeen ja kauan odotetun uuden osan pariin!

Pitkän tauon jälkeen lienee hyvä vähän muistella ketä perintötalolla oikein asuu. Ensimmäisessä kuvassa näkyykin Kaapo-poika, jonka isä on eräs Silvian (toisessa kuvassa näkyvä blondi) lukuisista rakastajista. Nykyään Silvia on asettunut aloilleen ja hänen armaansa Antero näkyy kolmannessa kuvassa.

Ihanaa Seljaa ja hänen komeaa aviomiestään Veetiä ei tietenkään sovi unohtaa.

Seljan ja Veetin pojat Mikael ja Markus.

Ja talon eläkeläisosaston edustajat Jennika ja Alvi.

Koko komeuden kruunaa perheen lemmikkikatras.

Silvian raskaus eteni vauhdikkaasti. Tämä raskaus oli huomattavan helppo edellisiin verrattuna: Silvia jaksoi isosta mahastaan huolimatta osallistua talon askareisiin eikä hänen tarvinut nukkua puolta vuorokaudesta kuten aikaisempien raskauksien kohdalla.

Miesvaltaisen talon

Olen vannonut itselleni että pelaan Petäjäpurot ainakin kymmenenteen sukupolveen asti. Nyt jouduin kuitenkin tuottamaan pettymyksen sekä itselleni ett lukijoille, sillä en yksikertaisesti enää jaksa jaapata samalla perheellä. Minulla olisi vielä yhden osan verran kuvia ladattuna photobucketiin, mutta osan kirjoittaminen tuntuu aivan ylivoimaisen rankalta tervanjuonnilta. Tauko siis jatkuu ainakin toistaiseksi, ehkä jopa pysyvästi.

En tiedä vielä ovatko nämä Petäjäpurojen lopulliset hyvästit vai jatkanko vielä joskus. Jemmaan perheen naapurustoineen ja tallennuksineen ulkoiselle kovalevylle siltä varalta, että joskus vielä innostun jatkamaan. Nyt kuitenkin aion pelailla ihan rauhassa omaan tahtiini muilla perheillä ja kokeilla eri haasteita. En tee uutta blogia ainakaan ihan heti, mutta ehkä vielä joskus ;) Myös Petäjäpurojen blogi saa pysyä Vuodatuksen hellässä huomassa. Lupaan ilmoitella näkyvästi jos vielä joskus palaan blogosfääriin!

Pyydän anteeksi niiltä aktiivisimmilta lukijoiltani jotka ahkerasti seurasivat ja kommentoivat Petäjäpurojen kommelluksia ja odottivat jatkoa. Toivottavasti ymmärrätte tämän burn outini ettekä kiroa minua alimpaan manalaan :)

Oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuosi 2013 on teille kaikille lempeä :)

-rutted

Hmmm, mitäköhän tässä keksisi. Niin juu! Tästä osasta taas puolet yliopistoa ja puolet perijätonttia. Pelatessa sattui pikku moka ja minulla jäi vahingossa väärä kuvankaappausohjelma päälle, joten kuviin tuli ohjelman kissan kokoinen vesileima päälle. Onneksi huomasin sen ajoissa eikä kuvia ollut kovin paljoa joten nou hätä, vesileimakuvat eivät päädy tänne blogiin asti :) 

Tein muuten oman nimihackin! Kyllästyin jo niihin iänikusiiin Anteroihin, Puntteihin ja Gullikeihin joita on vilissyt jokaisessa sukupolvessa ja kyhäsin oman nimihackin hieman neutraalimmilla nimillä. Tervetuloa Pekat, Matit ja Jussit!

Tällä kertaa aloitetaan perintötontilta. Nytpä siis hölinät sikseen!

Viime osassa jäätiin siis siihen, että taloon hankittiin pikkuinen Kössi-koiranpentu täyttämään Alvin kuoleman jättämää aukkoa.

Vaikka talon väkimäärä oli kutistunut paljon, vilinää riitti silti talon joka sopessa.

Päälimmäisenä kaikkien mielessä oi kuitenkin Alvi. Herttaisella Alvilla oli aina riittänyt aikaa muiden auttamiseen ja hän oli aina jaksanut olla ystävällinen.

Eräänä kauniina kesäpäivänä Veeti muisti, että joku suvun esi-isistä oli aikoinaan ansainnut työmenestyksellään haudantakaimen, laitteen, jolla kuolleen saisi takaisin elävien kirjoihin.

Veeti päätti yllättää perheensä ja herättää Alvin takaisin henkiin.

Yksi puhelu viikatemiehelle, pieni käteismaksu ja Alvi oli taas elävien kirjoissa! Veetin tosin olisi kannattanut kai maksaa hieman enemmän, sillä viikatemies varoitti että Alvi saattaa olla hieman erilainen kuin ennen. Päällisin puolin ukko kuitenkin näyttää siltä miltä ennenkin, joten turha surra!

Manan mailla elely ei ollut osoittautunut niin kamalaksi kuin Alvi oli aluksi pelännyt, mutta silti hän iloitsi uudesta mahdollisuudesta elää. Tällä kertaa hän oli vakaasti päättänyt toteuttaa elämäntoiveensa!

Silviasta tuntui, että hän oli viimeinkin löytänyt elämänsä rakauden. Ihana Antero oli valloittanut hänen sydämensä täysin, eikä Silvia enää haaveillut kymmenista rakastajista tai miestennielijän maineesta. Sen sijaan Silvia haaveili aloilleen asettumisesta ja rauhallisesta loppuelämästä Anteron rinnalla.

Rauhallisen ja rakkaudentäyteisen loppuelämänsä ensimmäisenä päivänä Silvia polvistui Anteron eteen ja kaivoi taskustaan mustan sormusrasian.

Silvian kosinta yllätti Anteron aivan täydellisesti, mutta hämmästyksestään huolimatta Antero sai kakistetua ulos sanat "oi kyllä!" ja sujautettua timanttisormuksen sormeensa.

Kihlojen kunniaksi Silvia pyysi Anteroa muuttamaan luokseen. Siihenkin Antero suostui ilomielin ja hän kartutti perheen kassaa huikealla 1000 simoleonin summalla.

Vaihdettuaan ruman keilapaitansa hieman asiallisempaan vaatetukseen Antero asettui taloksi. Hän on suosiotavoitteinen ja hänen suurin toiveensa on saavuttaa kenraalin arvonimi.

Jennika innostui leipomaan kakun Alvin kuolleistaheräämisen ja Silvian kihlauksen kunniaksi.

Alvi ei kuitenkaan joutanut kakkua mussuttamaan, sillä hänellä oli kiire toteuttaa elämäntoiveensa. Hänen suurin haaveensa, kuuden lemmikin urahuipun saavuttaminen, ei toteutuisi ilman kuutta lemmikkiä.

Näin alkajaisiksi Alvi hankki kaksi koiraa.

Koirat saivat nimikseen Matikka ja Mussukka. Matikka on urospuolinen dalmatiankoira ja Mussukka kauniimpaa sukupuolta edustava, jonkinsortin pystykorva. Koirien luonteiden erot näkyivät selkeästi: Hölmö, mutta touhukas Matikka alkoi heti aiheuttaa tuhoja tontilla kaivelemalla kuoppia ympäri pihamaata, kun taas rauhallinen ja älykäs Mussukka viihtyi mieluummin sisätiloissa simejen touhuja seuraillen.

Antero on selvästi syntynyt Petäjäpuroksi!

Sitkeän työpaikanmetsästyksen jälkeen Selja löysi vihdoinkin töitä uudelta unelma-alaltaan. Kenttätutkijan pesti sopi hänelle kuin nenä päähän!

Uusien työaikojen ansiosta Seljalla oli paremmin aikaa olla perheensä kanssa. Esiintymisalan työt olivat olleet pääosin ilta- ja yötöitä, joten Seljan ollessa kotona muut olivat koulussa tai töissä ja muiden ollessa kotona Selja oli töissä.

"Alvi-ukki on varmaan kummitus kun se ensin kuoli ja nyt onkin elossa!"

Vanhuudenhöperyys oli päässyt iskemään Jennikaan. Hän unohteli päivänselviä asioita ja poltti ruuan aina pohjaan unohtaessaan vahtia sen kiehumista.

Veetin on syytä olla huolissaan... Talon upeimman uroksen titteli saattaa vaihtaa omistajaa! :D

Selja hankkimassa tarvittavia taitopisteitä saavuttaakseen toisen elämäntoiveensa...

...ja Silvia urakassa hieman edellä! Silvia on toteuttanut jo kaksi elämäntoivetta. Niistä ensimmäisen, 20 eri simin kanssa pelehtimisen, hän toteutti muistaakseni jo yliopistossa.

Kolmesta koirasta, yhdestä kissasta, kolmesta lapsesta, kahdesta vanhuksesta ja kolmesta aikuisesta syntyy melkoisesti sotkua. Ette arvaakaan, kuinka onnellinen olen siitä että talossa ei enää ole taaperoita! :D

Kamilla-tyttö vietti viimeistä päiväänsä lapsuuden leikkejä leikkien. Hän tulee olemaan seuraava yliopistolle lähtijä.

Kamillan syntymäpäivän ilonpilaajaksi ilmestyi yllättäen vanha tuttu viikatemies.

Viikatemiehen mukaan joutuikin lähtemään perheen rakas Kerttu-kissa :(

Mussukka ja Matikka olivat ehtineet ystävystyä Kertun kanssa, joten koirat olivat surullisia kissamuorin kuoltua. Matikka purki ahdistuksensa sohvaan, mutta Mussukka malttoi tyytyä ulisemiseen.

Kamillan yllätyksientäyteinen syntymäpäivä sai jatkoa, kun Selja nappasi ylennyksen töissään.

 Varsinainen jymy-yllätys oli kuitenkin se, että Silvia oli raskaana! Kamillasta siis tulee vielä yhden sisaruksen isosisko! Tällä kertaa isästä ei ole epäilyksiä. se on 100% varmuudella Antero. (Ja juuri kun pääsin sanomasta, että onneksi ei enää ole taaperoita...!)

Illan tullen päivänsankari sai vihdoinkin astella valokeilaan ja puhaltaa kynttilät!

Onnetar suosi Kamillaa nautintotavoitteella. Hänen elämäntoiveensa on tulla ammattimaiseksi juhlavieraaksi.

Kamilla on aika mielenkiintoinen sekoitus Veetiä ja Silviaa.

Kamilla ei viihtynyt kauaa teinitytön korkkareissa, vaan hän pirautti heti taksin ja lähti muiden perheen nuorten luo yliopistolle.

Yliopistolle lähdemme myös me. Perintötalolle palataan taas seuraavassa osassa!

Kampukselle päästyään Kamilla kietaisi kiharansa löyhälle nutturalle. Hän valitsi pääaineekseen taideopin.

No mutta kukas tämä hurmuri on!
Se on tietysti psykologian pääaineekseen napannut Manu-herra. Manu taisi juuri kiilata amisviiksillään omaksi perijäsuosikikseni ;D En olisi ikinä arvannut, että hänestä tulee näin komea!

Luonteeltaankin Manu on melkein unelmaperijä. Ainoastaan siisteyspisteiss olisi toivomisen varaa.

Osakunnan uudet tulokkaat toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.

Kampuksen hilpeä tunnelma koki pienen kolauksen, kun lehtiä polttamassa olleen Kerstin pyjama leimahti liekkeihin.

Kersti-parka olisi varmaan käristynyt grillivartaaksi ellei Miko olisi ollut nurkan takana tasoittamassa pensaita.

Tulipalo-onnettomuudesta selvittiin loppujenlopuksi onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Miko ja Kersti ottivat onnettomuudesta opikseen ja loput lehdet hävitettiin vähemmän luontoystävällisellä tavalla - heittämällä ne roskiin.

Kersti ei aivan ymmärtänyt siskopuolensa halpoja huveja.

Kamilla sai minut muistamaan miksi nautintotavoite on kiva. Toiveet on ihanan helppo toteuttaa! Kuka muu muka saa 1000 tavoitepistettä vaahtokylvystä tai sohvalla leikkimisestä? :D

Kerstin ja Mikon ensimmäinen opiskeluvuosi kului yhdessä hujauksessa ja hienosti mennyt loppukoe toi molemmille mojovat apurahat.

Apurahat eivät kauaa tilillä homehtuneet. Kamilla tuhlasi ne treffipalveluun toivoen tapaavansa unelmiensa miehen.

Tämä herra varmasti täyttää kaikki Kamillan vaatimukset unelmakumppanin suhteen, mutta valitettavasti kyseinen herra on Anton Petäjäpuro, eli Kamillan isoisoeno. Ei kiitos! :D

Sukulaisia on aina kiva tavata, joten pikatreffeistä jäi molemmille hyvä mieli.

Kamillan taskunpohjalla kilisi vielä muutama simoleon, joten hän päätti yrittää uudelleen.

Ennustajaeukko ei ollut selvillä Petäjäpurojen suvun suhdesotkuista, sillä nyt hän paiskasi Kamillan treffiseuralaiseksi Kamillan äidin rakastajan, jota epäiltiin jopa Kamillan isäksi :D

Hemmo-kotiapulainen ei lähtenyt treffeiltä ollenkaan hyvillä mielin.

Kersti ja Manu ehdottivat Kamillalle yhteisötontille menoa ennen kuin Kamilla ehti tuhlata kaikki osakunnan rahat treffipalveluun.

Kersti ja Manu löysivät heti mieleistä puuhaa instituutin puistosta.

Miko tapasi mukavalta vaikuttavan Puntti-nimisen opiskelijan Kamillan vielä luodessa yleissilmäystä muihin simeihin tontilla.

Mikolla ja Puntilla natsasi välittömästi.

Ja pian Kamillakin huomasi silmäänsä miellyttävän nuoren herran, Samin.  Ikävä kyllä Sami ei ollut Kamillasta yhtä kiinnostunut kuin Kamilla Samista.

Poppoo vietti oikein mukavan iltapäivän puistossa.

....wtf?! :D

Illan hämärtyessä Miko joutui hyvästelemään Puntin, sillä Kerstin painostuksesta matkaa jatkettiin kohti Stadin yökerhoja.

Juuri, kun nuoret olivat lähdössä, tontille ilmaantui hyvä noita lemmikkeineen. He eivät kuitenkaan jääneet ihastelemaan noidan taikoja, vaan kiirehtivät kohti Stadia.

Yökerhossa riitti tekemistä kaikille. Kamilla ja Kersti jorasivat tanssilattialla nuoren miljonääriherran kanssa, Miko meni lillumaan ulkoporealtaaseen ja Manu pääsi eroon vatsamakkaroistaan kieppumalla jossain hilavitkuttimessa.

Kyllästyttyään kieputtimessa kieppumiseen Manu tapasi Elina-nimisen, kauniin naisen.

Manun harmiksi Elina ei ollut ollenkaan kiinnostunut Manusta. Nainen torjui Manun epätoivoiset flirtit kohteliaasti.

En muista miltä Maxis-kasvoinen Sippo Castren näyttää, mutta ei varmasti tältä! :D

Luovuttuaan toivosta Elinan suhteen Manu lähti yökerhon terassille katselemaan maisemia. Siellä hän tapasi kuvankauniin Sanni-neidon.

Sanniin Manun charmi puri. Sitkeällä flirttailulla ja lirkuttelulla Manu sai ongittua tietoonsa Sannin puhelinnumeron.

Kello oli jo paljon ja Manun täytyi lähteä takaisin kampukselle, mutta hän lupasi soittaa Sannille heti seuraavana päivänä.

Aika riensi ja talvi teki jo tuloaan. Koko poppoo edistyi opinnoissaan oiken mallikkaasti, ja riitti opiskelun ja arkiaskareiden lomasta tilaa myös hauskanpidolle ja laiskottelullekin.

Manu ja Sanni olivat tapailleet jo jonkin aikaa. Suhde oli edennyt hitaasti, mutta varmasti.

Pitkän deittailun jälkeen Manu sai viimein ensisuudelmansa.

Kun suurin kynnys oli ylitetty, suhde alkoi edetä nopeasti.

Sanni oli ihan korviaan myöten rakastunut Manuun.

Edes Kamillan räppääminen ei häirinnyt kukoistavaa romanssia.

Perhetavoitteinen Sanni haaveili jo yhteisestä tulevaisuudesta ja kihloista Manun kanssa.

Toistaiseksi kihlat saivat vielä odottaa. Rakkautta riitti ilman sormustakin!

Räppäyksellä ansaitut simoleonit eivät olleet ainoa Kamillaa hymyilyttävä asia, sillä myös hän on löytänyt elämäänsä jotain erityistä.

Kamillan päiviä valaisee opiskelijariennoissa tavattu Kuisma-niminen komistus.

Kuisma ja Kamilla eivät seurustele yhtä vakavasti kuin Manu ja Sanni, mutta seurustelua se on vähemmän vakavakin.

Tämä kuva olkoon vertauskuvana Kamillan ja Manun parisuhteiden vakavuudelle :D

Pelottavan nopeasti kulunut lukuvuosi päättyi hyvien arvosanojen säestämänä.

Ja tästä jatketaankin sitten seuraavassa osassa. Ajattelin, että seuraava osa on myös tällainen puoliksi yliopistolla, puoliksi perintötontilla tapahtuva. Perintötontin osuus tosin tulee olemaan melkoista pikakelausta että saan kaikki lapset yliopistoon :D

Perijä-äänestys tulee sitten luultavasti seuraavan osan jälkeen. Mietiskelyideni jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ehdokkaiksi pääsevät vain pojat. Sen luulisi vähentävän valinnanvaikeutta.. :D Tällä hetkellä olen kyllä niin rakastunut Manuun että voi olla ettei äänestystä tule ;D Sen näkee sitten!

Uskokaa tai älkää, typosin osan nimen taas :D Tällä kertaa onneksi huomasin virheen ennen kuin ehdin tallentaa osakuvan, joten ehdin vielä korjata sen. Osan nimi oli vähällä olla "Uuta ja vanaa". Näppäimistöni on alkanut oikkuilemaan ja jotkin näppäimet eivät painu kertapainalluksesta pohjaan saakka. Ongelmaan saattaisi auttaa kaiken ryönän putsaaminen näppäinten alta... Yksi ei-niin-salaisista paheistani on näkkileivän mutustelu tietokoneella ollessa, joten näppiksessäni on varmaan kokonaisen näkkäripaketin verran murusia. :---D

Mutta näkkäristä grahampaahtoleipään: Sain vihdoinkin Gadwinin toimimaan! Se tosin toimii vain kun pelaan ikkunatilassa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Ikkunatila on muuten tosi kätevä pelatessa, mutta pelissä kuvakulmaa ei voi liikuttaa viemällä kursorin ruudun laitaan. Koen nuolinäppäimillä kuvakulman liikuttamisen vähän kömpelöksi, mutta eiköhän se ole vain tottumiskysymys. Tärkeintä on, että Gadwin toimii! :) Tästä osasta jonkin verran on kuvattu vielä pelin kameralla, mutta jossain ennen puoltaväliä kuvat vaihtuvat gadwinilla otetuiksi. Eron kyllä huomaa! Uudet kuvat ovat hitusen korkeampia. Gadwin-kuvissa korkeus tosin vaihtelee hieman (välillä 400-490px), sillä muokkaaminen on paljon nopeampaa kun ei tarvitse säädellä korkeutta pikselin tarkkuudella. Leveys on kuitenkin kaikissa kuvissa sama, joten yleisvaikutelma ei ole "pomppuinen". Joskus tulevaisuudessa varmaan myös levennän kuvia hieman :) Tässä osassa halusin kuitenkin pitää kuvien leveyden samana kuin pelin kameralla otetuissa.

Ei tästä alkulöpinästä ihan näin pitkää pitänyt tulla! Nyt turhat jaarittelut sikseen ja Petäjäpurojen pariin.

Aloitamme osan yliopistolta, jonne Kersti ja Miko ovat kyhänneet hulppean, upouuden osakuntatalon. Osakuntatalo rahoitettiin hamstraamalla perintötontilta arvokkaita tavaroita tavaraluetteloihin ja myymällä ne kampuksella. No motherlode included!

Tässä ovat oikein hurmaavat nuoret aikuisemme Miko ja Kersti. Huomasin pelatessani, että olin muistanut lähes kaikki Mikon tiedot viime osassa väärin (:D), joten pieni esittely olisi varmaan paikallaan.

Miko on siis romantiikkatavoitteinen hurmuri, jonka lisätavoitteeksi arpoutui tietotavoite. Mikon elämäntoive on tulla eläväksi legendaksi eli saavuttaa urheilu-uran huippu ja hän valitsi pääaineekseen teatteritaiteen. Miko pitää siisteistä ja luovista simeisä, mutta harmaat hiukset puistattavat häntä. Miko on luonteeltaan melko sottainen ja ujo sekä todella toimelias, leikkisä ja kiltti.

Kersti tavoittelee elämässään suosiota. Hänellä oli lisätavoitearpajaisissa huono tuuri, ja hänen lisätavoitteekseen valikoitui syöpöttely. Myös Kersti haaveilee urheilu-uran huipun saavuttamisesta enemmän kuin mistään muusta, ja hänkin valitsi teatteritaiteen pääaineekseen. Kerstin tuntee suurta vetoa ruskeahiuksisiin, mekaniikkataitoisiin simeihin, kun taas uima-asuihin sonnustautuneet simit aiheuttavat ikäviä väristyksiä. Kersti on luonteeltaan hyvin siisti ja kiltti, todella leikkisä ja laiska sekä melkoisen ujo.

Kaverukset saivat nopeasti huomata, että yliopistossa täytyy oikeasti opiskella. Ensimmäiset illat kuluivat nenä kiinni oppikirjoissa eikä hurvittelulle jäänyt ollenkaan aikaa.

Karu todellisuus iski vasten Kerstin ja Mikon kasvoja, kun he älysivät ettei kampuksella ollut mummoa tai äitiä kokkaamassa. Kersti osasi valmistaa vain lihavoileipiä ja Miko ei sitäkään, joten kaksikon ateriat eivät täysin täyttäneet lautasmallia.

Opintojen lomassa urheiluhulluilla oli aikaa kannustaa Kielosolan sumopainitiimiä televisioiduissa turnauksissa.

Miko on tullut huomattavan paljon isäänsä. Veeti ja Miko tykkäävät molemmat hengailla pelkissä pyjamapöksyissä pitkin päivää :D Miko ei vaihda arkiasua ylleen edes mennessään luennoille.

Pingviini! Tuo söpöstys varjosti postipoikaa. :D On se ihana!

Toisinaan Kersti pakotti Mikon vaihtamaan pyjaman kunnollisiin vaatteisiin ja lähtemään kiertelemään kampuksen aktiviteetteja kanssaan.

Tällä kertaa vuorossa oli Pölise ja pänttää -kahvila.

Mikon huomio kiinnittyi nuoreen Kalevi-nimiseen komistukseen. Suorasukainen Miko ei ujostellut vaan kävi arastelematta kimppuun.

Kalevi oli luonnollisesti aivan myyty.

Ikävä kyllä Kalevilla oli kiire ja hän ehti jäämään Mikon seuraksi vain yhden espressokupillisen ajaksi. Miko onnistui kuitenkin saamaan Kalevin puhelinnumeron, joten hän ja Kalevi varmasti tapaavat vielä.

Espresso-addikti Miko joi Kalevin lähdettyä ainakin viisi kuppia espressoa.

Hunnut ovat edelleen kova sana cheerleadereiden keskuudessa.

Myös hula-tanssi on edelleen suosittua :D

Kampuksella on uusia kaunottaria. Loin Stenvall-instituuttiin kasan uusia townieita huomattuani että siellä pyöri edelleen ne samat naamat kuin sukupolvi sitten. Esimerkiksi tuo hula-tanssia tanssiva tyttö on ollut Silvian rakastajatar :D En viitsi kierrättää samoja townieita koko suvulla.

Parivaljakon palattua asunnolleen taitopisteiden metsästys jatkui.

Superopiskelijamme tekivät lopputyönsä aivan ennätyksellistä vauhtia. Täältä tullaan, huippuoppilaiden lista!

Petäjäpuroilla oli ollut jonkinsortin palvelusväkeä koko Kerstin ja Mikon elämän ajan, joten talousaskareiden tekeminen oli heille aivan uutta. Haisevat tiskit eivät kadonneetkaan pöydiltä itsekseen teikä tukkeutunut pönttö auennut taikasauvaa heilauttamalla.

Rasittavat cheerleaderit, lehmämaskotit ja toisinaan myös tavalliset ohikulkijat sabotoivat Mikon puutarhatöitä. Miko suunnitteli jopa pihan aitaamista, sillä hän oli lopen kyllästynyt haravoimaan lehtikasoja uudelleen ja uudelleen jonkun peuhattua ne pitkin pihaa.

Viimeiset pänttäykset...

...ja hieman hauskanpitoa ennen ensimmäistä loppukoetta.

Ensimmäisen lukukauden loppukoe suju paremmin kuin kukaan uskalsi kuvitellakkaan. Ahkera opiskelu tuotti hedelmää ja teräskaksikko pääsi huippuoppilaiden listalle napattuaan arvosanoikseen vitoset.

Ja nyt palaamme perintötalolle katsomaan kuinka siellä hurisee! Tästä eteenpäin kuvat ovat Gadwinilla napsittuja.

Taaperomania (tai "taperomania", kuten minä sen ilmaisen) jatkuu edelleen kolmen taaperon voimin. Pieni Zac Efr.. Markus, Kaapo ja kuvista puuttuva Mikael pitivät talon aikuisia tiukasti otteessaan. Kolmipäisen kuoron rääyntä herätti kenet tahansa vaikka keskellä synkintä yötä ja palvelua oli saatava heti.

Jennika sai sytytettyä elämänsä kolmannen tulipalon keittäessään liemisoppaa. Soppa kärähti, mutta kukaan ei onneksi kuollut.
Taloon pitäsi varmaan hankkia sellainen kattosammutin, niin palokunnan ei tarvitsisi ravata petäjäpuroilla ihan joka päivä.

Tässä vielä kertauksen vuoksi koko talon pikkuväki. Ylimmästä alkaen: Seljan ja Veetin poika Manu, Silvian ja Veetin lehtolapsi Kamilla, Veetin ja Seljan kaksospojat Mikael ja Zac E.. eikun Markus ja viimeisenä Silvian ja erään kolmenyönjutun tuotos Kaapo.

Saavutettuaan esiintymisuran huipun ja illuusioiden mestarin tittelin Selja alkoi haaveilla uudesta ammatista. Häntä oli alkanut kiehtoa tiede ja hän toivoi saavansa vielä joskus pukea ylleen hullun tiedemiehen työtakin.

Ai niin, Klimppikin elää vielä! Tätä menoa se ei vaan elä kovin pitkään... :D

Jennika innostui kutsumaan Kerstin ja Mikon juhlimaan kaksosten syntymäpäivää. Erityisesti Manu ilahtui serkkunsa ja veljensä näkemisestä ja hän vaati heitä kertomaan tarinoita yliopistolta. Manu olisi lapsista seuraava, joka saavuttaa teini-iän ja lähtee kohti yliopiston haasteita, joten hän halusi tietty kuulla millaista siellä oikein on.

Pikaisen kuulumistenvaihdon jälkeen päästiin itse asiaan eli kakkujen ääreen!

Aloitetaanpas Manusta. Hänen metrin leveä silmienvälinsä kaventui onneksi hieman, nyt se on ehkä vain 75 senttiä! :D

Markuksen suloisuus ei vähentynyt ikääntymisen myötä yhtään!

Miko ja Kersti ehtivät pitää perheensä kanssa hauskaa ennen kuin heidän piti kiirehtiä takaisin yliopistolle.

Kesän kuluessa lähes koko perhe innostui musiikista. Ullakon bändikamppeet olivat olleet pitkään vähällä käytöllä, mutta nyt niille taas löytyi käyttöä. Manu oli kuullut Mikolta, että taitavat simit saavat yliopistosta stipendejä. Poika oli päättänyt viedä yliopistotätien ja -setien rahat hurmaamalla heidät luovuudellaan.

Töistään eläkkeelle jäänyt Kerttu vietti todellista kissanelämää syöden, leikkien ja nukkuen.

Sitkeästä etsimisestä huolimatta Selja ei millään löytänyt töitä uudelta unelma-alaltaan. Kaikkea muuta arkkitehdin ja ennustajan väliltä löytyi, muttei yhtään vakanssia tieteen saralta.

Luovuuspisteiden lisäksi Manu haali ahkerasti taitoja myös logiikasta ja urheilusta. Pian hänellä olisi tarpeeksi taitopisteitä kolmeen stipendiin!

Jostain kumman syystä omenapuiden sato jäi huonoksi. Alvi oli hoitanut puita paremmin kuin perheen lapsia, mutta silti omenat olivat mauttomia ja mätiä.

Pelissäni on tapahtunut jotain kummallista :D En ole todellakaan valinnut Alville syöpöttelyä - tai mitään muutakaan - lisätavoitteeksi, joten olin tietysti ihmeissäni kun hänen toiveensa alkoivat koskea juustoleipiä. No, sitten katsoin tuon tavoitepistejutun...

...ja sinne oli ilmestynyt se syöpöttely! Pelissäni kummittelee :D

No, täytyihän herran toiveet kuitenkin toteuttaa.

Eräs Silvian hölmö työkaveri meni jokin aika sitten lehmäkasvin ansaan ja nuoruudeneliksiiri on vain odottanut ottajaansa. Jennika kaipasi elämälleen hieman lisää pituutta, joten hän nektarin. Nektari sai Jennikan tuntemaan itsensä vuosia nuoremmaksi!

Ikävä kyllä eliksiiri taisi mennä väärälle simille, sillä jo saman päivän iltana viikatemies tuli hakemaan Alvia tuonpuoleiseen.

Alvi ei olisi millään halunnut lähteä, sillä hän ei ollut vielä saavuttanut elämäntavoitettaan. Viikatemies ei antanut piiruakaan periksi, joten Alvista jäivät vain lämpimät muistot ja kylmä, harmaa hautakivi. Hautakivi siirrettiin perheen muiden hautojen joukkoon erilliselle hautausmaatontille.

Menetys oli suuri, mutta elämän oli jatkuttava. Ilonpilkahduksen toivat Manun ja Kaapon yhdistetyt synttärit.

Isoisän kuolema oli ollut Kaapon suurimpia pelkoja, joten kukaan ei yllättynyt kun hänen kasvunsa epäonnistui.

Elämänsä surullisesta alkutaipaleesta huolimatta Kaapo on luonteeltaan aivan ihana - ja onhan hän tietty suloinenkin!

Valitettavasti Manun kohdalla meni jotain vikaan 8(

Okei, huijasin! Kyllä Manu on oikeasti komea. Hänelle arpa soi tavoitteeksi suosion ja lisätavoitteeksi tiedon. Manun unelmapuoliso on mustakutrinen uraohjus. Blondit eivät Manuun iske. Elämäntoiveen unohdin katsoa :(

Manu oli niin innokas lähtemään yliopistoon, että hän pakkasi laukkunsa heti ja tilasi taksin. Hänet tapaamme taas seuraavassa osassa!

Kaapo oli niin onneton, että Jennika oli valmis tekemään mitä tahansa piristääkseen poikaa. Eräs Kaapon hartaimmista toiveista oli saada koiranpentu. Koiran hankkimista oli suunniteltu jo pitkään, joten nyt oli hyvä aika tehdä se.

Lemmikkien adoptiopalvelusta löytyi sopivalta vaikuttava Kössi-pentu.

Kössi tuotiin jo saman yön aikana.

Juuri, kun olin lopettelemassa pelaamista, Veeti tuli töistä mukanaan iloisia uutisia. Taas yksi platinahauta lisää!

Pieni loppukevennys: Näin meillä tuetaan lapsen harrastusta!

Siinäpäs se taas :) Olen ihan älyttömän iloinen siitä, että Gadwin toimii. Kuvat ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon kivemman näköisiä! Ja voin vihdoinkin käyttää vapaata kameraa kuvatessa. Pelin kameralla kuvatessa en ole voinut käyttää sitä, sillä peli ottaa kuvat ihan mistä sattuu jos vapaa kamera on päällä. Mutta nyt huolet ovat ohi! 8)

Pelaaminenkin alkaa olla siedettävää lapsien vähentyessä. Taaperoita ei ole enää ollenkaan, BILEEEEET! Nyt minua kiusaa osia kirjoittaessa pieni nimiongelma :D Sanon Kaapoa usein Manuksi ja Mikoa Mikaeliksi. Älkää siis välittäkö mahdollisesta nimisekoilusta :D

Ai niin! Silvian Antero-mussukkaa ei tässä osassa näkynyt, mutta pari deittailee edelleen vakavalla mielellä. Katsokaahan vaikka:

Ja se muuten on vain toiveissa! Pelot eivät tuossa näy, mutta niissä oli muistaakseni jonkun kuolema, Kertun hajustaminen ja peliturnauksen häviäminen.

Ps. Kyllä, taperomaniaa :--D huomasin vasta osan julkaistuani että otsikkokuvassa on pikkuinen kirjoitusvirhe... Mitäpä sitä enää muokkaamaan!

Silvian tuorein heila, eli mysteerimies Antero, tuntui viihtyvän Petäjäpuroilla vähän turhankin hyvin. Aluksi olin siitä todella iloinen, sillä Antero on tähän mennessä ainoa SIlvian miehistä joka ei ole käynyt kuumana myös Seljaan. Seljan sijaan Anterolla on hotseja Jennika-mummuun... Voi olla, että hän ei sittenkään pääse sukuun, sillä draamaa riittää ilman häntäkin :D

Kuten jo sanoin, draamaa riittää. Huomaattekos Silviassa mitään outoa?
Voi kyllä, hän on taas raskaana. Tällä kertaa isäehdokkaita ovat Antero, tämä peräti kolmesti Silvian kanssa treffeillä ollut herra ja tämä parit treffit läpi käynyt nuorimies.

Kuten varmaan muistatte, myös Selja on raskaana. Hänen mahansa näyttää siltä, että perheeseen syntyy seuraavaksi täysikasvuinen sinivalas. Toivottavasti ei kuitenkaan, sillä jääkaappi joudutaan täyttämään jo nyt melkein joka päivä!

Silvian äidilliset vaistot eivät ole vielä kahden lapsen syntymän jälkeen puhjenneet kukkaan, joten Kamilla-taaperon kasvatus jäi muun perheen vastuulle. Edes sinivalasta odottava Selja ei säästynyt yölliseltä pottailulta.

Petäjäpurojen elämä on pitemmänpäälle ainoastaan tätä. Ruokaa, ruokaa ja ruokaa. (Huomaa viimeisessä kuvassa hovimestari, joka on - yllätys yllätys - virittämässä pianoa!

Olen viimeaikoina huomannut Veetissä tiettyjä vesieläinmäisiä piirteitä. Hänen toiveissaan on usein jotain kalastamiseen tai uimiseen liittyvää. Eipä siis ihme, että jälkikasvu on vähintään valkohain kokoluokkaa.

Perhe viettää yhteistä aikaa vain keittiössä tai ruokasalissa. Kaikki ovat aina liian kiireisiä omien töidensä, lasten, puutarhan ja Kerttu-kissan kanssa, joten kuulumisten vaihtamiselle ei juurikaan ole aikaa. Järkytyin, kun huomasin että Silvia ja Jennika eivät ole edes ystäviä, kun he juttelevat niin harvoin! :D

Aivan liian pitkältä vaikuttaneen raskauden jälkeen Seljan synnytys käynnistyi.

Seljan mielestä talossa oli aivan liian hiljaista kun siinä asui vain yhdeksän simiä ja yksi kissa, joten hän pyöräytti kerralla kaksi sinappikonepoikaa piristämään arkea.

Ensimmäisenä syntyi Markus.

Ja perässä seurasi Mikael.

Silvia pelkäsi Anteron hylkäävän hänet kun mies saisi tietää raskaudesta, mutta Silvian yllätykseksi Antero oli sujut asian kanssa. Häntä ei haitannut edes se, että lapselle oli kaksi muutakin isäehdokasta. Anteron yllätti Silvian positiivisesti reaktiollaan ja Silvian mielessä alkoi kutkutella ajatus yhteisen perheen perustamisesta... Toisaalta hän toivoi vakiintumista ja rauhoittumista perhe-elämään, mutta toisaalta sinkun vapauden menttäminen pelotti.

Tähän väliin minun on ilo ilmoittaa, että Kerttu-kissa on saavuttanut jo kunnioitettavan vanhuusiän. Kerttu on siis nykyään perheen ainoa kissa, sillä Kyöstistä oli liikaa vaivaa joten se sai lähteä :(

Kerttu ei ole ainoa elämässään suuria virstanpylväitä saavuttava. Ikääntymistä on edessä myös Mikolla ja Kamillalla!

Perusmeininkiä synttäreillä. Tiedän, että odotatte varmaan enemmän Mikon muodonmuutosta, joten kiusaan vähän näyttämällä teille ensin Kamillan ;D

Kamillasta tuli oikein nätti, nutturasaparopäinen nuori neiti.

Ja Miko varttui todelliseksi takatukkahurmuriksi! Tavoitteeksi Mikolle arpoutui romantiikka (.... ei perijäksi! :DD) ja lisätavoitteeksi muistaakseni mammona. Mikon mieleen ovat hyvin urallaan menestyvät, mekaniikkataitoiset simit, mutta luovista hörhöistä hän ei pidä. Mikon elämäntoive on saavuttaa urheilu-uran huippu.

Mikon teiniytymisestä oli perheelle suuri apu. Hän ei kaihtanut kakkavaippoja tai hapatuneita tuttipulloja, joten hän sai hoitaakseen kaikki lastenhoidon likaiset tehtävät.

Lastenhoidon lomassa Miko alkoi keräillä taitopisteitä stipendejä varten. Hän oli päättänyt lähtevänsä yliopistolle samaan aikaan Kerstin kanssa, jotta hän ehtisi kerätä stipendirahoista pienen pesämunan sukupolven osakuntataloa varten.

Manusta ja Kamillasta tuli hetkessä ylimmät ystävykset. Vaikka he olivatkin vain puolisisaruksia, heissä oli paljon samaa ja he tulivat toimeen loistavasti.

Ihanat vanhukset <3

Vain muutamaa päivää kaksosten syntymän jälkeen perhe kasvoi jälleen. Kesken Paranoidin kiivaimman kitarasoolon Silvia päätti, että on aika synnyttää.

Pian Silvia sai kannatella Petäjäpurojen tuoreinta jäsentä, Kaapoa.

Pelaaja ei ole uudesta perheenjäsenestä aivan yhtä innoissaan kuin perheen naiset.. :D

Ankaran taitopisteiden keräämisen jälkeen Miko soitti yliopistolle ja tiedusteli mahtaisiko hänelle herua hieman apurahoja. Hänelle myönnettiin stipendi hyvästä koulumenestyksestä ja erinomaisista luovuustaidoista.

Alvin puille juttelu tuotti kerrankin tulosta. Pian perukan hedelmäpuihin tuli loppukesästä muhkea sato.

Lapsien ollessa koulussa perheen aikuisväellä oli aikaa keskittyä hauskanpitoon. Jennika lojui pyjamassa koko päivän (okei, se on ihan normaalia) ja leikki Seljan kanssa tyttöbändiä.

Hih, hovimestari on aivan ihastunut Kaapoon. Markus ja Mikael saavat mädäntyä kehdoissaan vaikka koko päivän, mutta jos Kaapo inahtaakaan niin hovimestari on paikalla välittömästi :) Söpöä.

Ajattelin hankkia perheelle koiran, kunhan Kerttu kuolla kupsahtaa. Joku tämäntapainen koiruli olisi kiva!

Lapsosilla pyyhkii koulussa oikein hyvin. Miko tosin on ryhtynyt piilottelemaan läksynsä. Vielä minä sen kätkön löydän..!

Ehei, tänään ei juhlita hovimestarin syntymäpäivää vaikka tämä saattaa siltä näyttää.

Synttärisankareita ovat Markus ja Mikael!

Voin vaikka vannoa, että Zac Efron on näyttänyt pienenä tältä! Tässä siis Markus.

Ja tässä kalalta näyttävä Mikael. Silmien väli on ainakin metrin leveä, mutta muuten Mikael on ihan söpö tapaus.

Elämän tärkeiden selviytymistaitojen, kuten lastenlorun, opettelu aloitettiin tuttuun tapaan jo samana päivänä ja se jatkui kiivaana myös seuraavan päivän.

Kun taidot oli opeteltu, pojilla oli aikaa halia. Myös Kerttu sai osansa ihanasta taaperohellyydestä.

Eräänä päivänä Miko toi tämän kaverin kotiin koulusta. Ehdin jo haaveilla että tästä Santeri-nimisestä komistuksesta tulee tulevan perijän aviomies, mutta sitten...

... Miko rakastui häneen.

Romantiikkasiminä Miko ei turhia kainostellut ja peitellyt ihastustaan. Ilmeisesti hän on nyt sitten virallisesti ulkona perijäkisasta, en nimittäin halua että suku joutuu jatkumaan "epäluonnollisesti" inteenimaterin kautta :( No, tuskin olisin kuitenkaan valinnut romantiikkatavoitteista perijäksi.

Ensisuudelma. Niin söpöä! :)

Söpöstelytunnelma hieman kärsi, kun Santeri alkoi kikattaa ensisuudelman jälkeen. Onko se edes normaalia? :D Saattoi kyllä olla, että hän nauroi samassa huoneessa oleskelleen Veetin pierulle.

Ja taas juhlitaan! Nyt synttärisankari on Kaapo.

Petäjäpuro style. Pitäisi muuten tehdä jotan tuolle katolle, kun taivas näkyy tuosta ärsyttävästi. Ja minä kun niin pidin siitä, että yläkerrasta näkee alakertaan :/

Ennen kuin paljastan teille Kaapon taaperolookin (ja isän!), minun on pakko hieman poiketa synttäriaiheesta.

Muiden juhliessa Silvian huoneesta kuului pelehtimisääniä. Ajattelin ensin, että Silvia se vain siellä on jonkun ohikulkijan kanssa, mutta...

... vällyjen välistä nousivatkin Miko ja Santeri! ACR teki taas temput :D

Ja sitten palataan Kaapoon:

Saanen esitellä: Kaapo Petäjäpuro. Surusilmäinen, söpö herrasmies. Kaapon isäksi paljastui harmikseni kolmien treffien mies :( Ehdin jo luulla että isä on Antero. Jos olisin ollut oikeassa, Silvia ja Antero olisivat saaneet painella oikopäätä alttarille :D

Kaapo pääsi heti Jennikan kävelyoppiin.

Zac Efr... Markus taisi olla hieman mustasukkainen Kaapon saamasta huomiosta. Tai niin hänen 45 asteen kulmaan kääntyneistä kulmakarvoistaan voisi päätellä.

Kerstin teinisyntymäpäivän lähestyessä elämä jatkui radallaan. Miko metsästi taitopisteitä, taaperot keskittyivät kasvamiseen ja Kersti oli innostunut jälleen uudesta harrastuksesta - tälläkertaa se oli kirjallisuus.

Symppis-Kaapo. Kaapo taitaa olla suosikkini koko lapsikatraasta :)

Joskus harvoin Mikoa saattoi hieman lapsettaa. Kuka uskoisi, että tämä kipparikalle lähtee kohta yliopistoon? Vastahan hän oli pikkuvauva!

Selja saavutti kovan raadannan ja monien väärien valintojen jälkeen vihdoinkin uransa huipun. Illuusioiden mestarin työsuhdeauton lisäksi myös palkka on ihan kohtuullisen huikea. Petäjäpurojen rahatilanne taitaa olla nyt jotain 800 000 simoleonia, joten kohta tilillä on jo miljoona!

Kersti vietti viimeiset lapsuushetkensä pieniä toiveitaan täytellen. Tyttö hyvästeli Klimpin haikein mielin ennen kasvuaan. Kersti ja Miko lähtisivät yliopistolle heti kakun kynttilöiden sammuttua.

Tätä osaa kirjoittaessa hoksasin, että olisin voinut nimetä tämänkin jotenkin baardeihin liittyvästi :D Synttäreitä on taas juhlittu ihan mukava määrä.

Yliopistoa varten laukkunsa pakkasi tämän näköinen tyttö. En muistanut ottaa Kerstin tavoitetta ylös, mutta yritän muistaa ilmoittaa sen seuraavassa osassa. Perijä-äänestyksessä kuitenkin viimeistään! :)

Kun juhlat oli juhlittu ja kakku syöty, Kersti ja Miko tilasivat taksin ja lähtivät yhteensä viiden stipendin voimin rakentamaan osakuntataloa sukupolven tenaville.

Miten minusta tuntuu, että pari viime osaa on ollut ihan pelkkiä synttäreitä? :D Taas yksi syy miksi en tykkää suurista perheistä. Onneksi kaikki lapset ovat kohta yliopistoiässä ja sitten tämä lapsihulina on ohi!

Perijä-äänestys tulee sitten, kun kaikki sukupolven muksut ovat vähintään teinejä. Todennäköisesti joudun äänestyksen pitämään, sillä en millään osaa valita perijää itse :D 

Mutta nyt sammutan koneen hetkeksi ja alan laskea paljonko Veikan tulot olivat vuonna 2010 jos Veikalle jää kunnallisveron, kirkollisveron, eläkemaksujen, työttömyysvakuutusmaksujen ja tuloveron jälkeen käteen 34 289€. En tykkää!

Riita Veetin kanssa ajoi Seljan syvälle masennuksen alhoon. Naisparka uupui kaikesta siitä stressistä niin, että nukahteli tuon tuostakin mitä omituisimpiin paikkoihin.

Ennen henkistä romahdustaan Selja oli ollut talon päätoiminen lastenhoitaja, mutta nyt kun hän oli henkisesti epätasapainossa, Jennikan oli otettava ohjat käsiinsä. Muuten lapset olisivat nääntyneet nälkään tai vähintäänkin tukehtuneet omaan lemuunsa.

Silvia ei aivan ymmärtänyt siskonsa toimintakyvyttömyyttä. "Kalat eivät merestä lopu, ei sitä kannata ottaa niin raskaasti", hän tuhisi ja loikkasi jo seuraavan rakastajan kimppuun.

Viikkokausien mökötyksen jälkeen Selja vihdoinkin heräsi koomastaan. Liekö herättävä tekijä ollut nenään leijalluit mädäntyneen paahtoleivän tuoksu vai äidin palava halu saada perheensä taas toimimaan, mutta siitä päivästä lähtien Selja oli taas oma itsensä.

Seljan paluu todellisuuteen ei olisi voinut tulla paremmalla hetkellä - perhe nimittäin kasvoi! Samaan aikaan kodin keittiössä vietettiin Kerstin taaperosynttäreitä ja Mikon lapsisynttäreitä. Kaiken kukkuraksi perheen tuorein jäsen päätti ilmestyä maailmaan juuri silloin!

Aloitetaan esittely siis uudesta tulokkaasta. Tämä pieni käärö peri veljensä tavoin isänsä genetiikat. Nimekseen pieni vekkulipoika sai Manu.

Kerstistä kasvoi varsiin tuimailmeinen punapää, perheen oma pikku-myy. Kerstin kasvettua myös hänen isästään saatiin varmuus. Kukaan ei yllättynyt, kun isäksi paljastui Pekko.

Mikosta kuoriutui todellinen pikku komistus.

Perheen taloudenhoitaja oli tuottanut todellisen pettymyksen. Herra mieluummin kuherteli Silvian kanssa kuin teki työnsä. Lusmuilu kuitenkin paljastui muille vasta, kun Silvia huomasi kukkapenkin eteen huolimattomasti paiskotut roskat ja niiden houkuttelemat torakat.

Uuuu, treffilahjoja! Parasta ikinä, varsinkin jos saa jotain kivaa!

Jee, puutarhatonttu! Miten Petäjäpurot ovatkaan pärjänneet tähän saakka ilman puutarhatonttua?!

Kukkapuskien ja puutarhatonttujen lisäksi joku treffiseuralaisista oli jättänyt Silvialle hieman suuremman yllätyksen.

Eikä tietenkään sovi unohtaa, että myös Seljan rakoilevan avioliiton toinen osapuoli, Veeti, voi olla Silvian masuasukin isukki. Ja ihan vain selvennykseksi: Veeti asuu edelleen Petäjäpuroilla ja hän on edelleen Seljan kanssa naimisissa. Häntä ei vain näy kuvissa koska hän ei ole tällä hetkellä oikein suosiossani.... >:D

Taloudenhoitajan lisäksi myös puutarhuri osoittautui pettymykseksi. Mies kävi milloin huvitti ja silloin kun hän kävi, hän vain pyörähti pihalla ja lähti sitten takaisin kotiin.

Kersti muistuttaa niin kovin paljon Silviaa pienenä. Vertaa vaikka itse bannerin taaperoon, aivan kuin sama tyttö eri värisillä hiuksilla! Ne kyllä taitavat ollakin samat hiukset... :D

Tiilikki oppi tempun :----)

Kyllästyttyään ainaiseen riitelyyn ja kodin kylmään ilmapiiriin Selja ja Veeti päättivät lähteä yhdessä tuulettamaan ajatuksiaan ja puhumaan asiat halki. Olisihan sen voinut hoitaa kotonakin, mutta postissa oli tullut aterialahjakortti vapaavalintaiseen ravintolaan niin pitihän tarjous hyödyntää.

Alkuun tunnelma oli kalsea. Veeti ei suostunut pyytämään eikä Selja antamaan anteeksi. Selja ehti jo suunnitella sormuksen paiskaamista ikkunasta ulos ja eron ottamista, mutta hän ei kehdannut tehdä sitä ihan vielä kun mitään ei oltu vielä syötykään. Menisi hyvä lahjakortti hukkaan.

Hyvä ruoka, parempi mieli. Pääruuan jälkeen juttu alkoi luistaa ja tuhon partaalla olleen avioliiton tulevaisuus näytti hetki hetkeltä valoisammalta.

Jälkiruokaa syödessä välit olivat jo melko lämpimät.

Jälkiruokalautasten tyhjettyä koko riita oli jo sovittu ja unohdettu, ja kotiin voitiin lähteä hymyillen. Hymyt vain levenivät kun suuren laskun sai kuitata lahjakorttia vilauttamalla.

Perinteinen korvaavat valmiskasvot vs. Maxis-naamat. Tuo ylempi nainen on PAKKO saada sukuun!

Miko ilahtui vanhempiensa sovinnosta aivan suunnattomasti. Hän kulki monta päivää leveä hymy kasvoillaan ja puheli innostuneesti kaikelle elävälle.

Kahdeksan simin perheessä on kyllä pelaajalle tekemistä. En halua edes ajatella vielä sitä, että perhe tulee kasvamaan ;__;

Lunta! Miko näki ensimmäistä kertaa elämässään lunta. Pihalle piti tietysti tehdä lumiukko vahtimaan taloa.

Jennika oppi television kokkiohjelmasta kakun tekemisen. Onneksi hänen kakkunsa paistaminen ei kuitenkaan vaatinut simiuhreja.

Monestiko olen jo sanonut että rakastan valaistushackia? No, kerta kiellon päälle! Se on ihana.

Ja taas on baardi time! Kakulle pääsi nyt Manu.

Manu on ihan veljensä näköinen. Pitäisi varmaan metsästää sukuun vähän erikoisempai kasvonpiirteitä, kun kaikki lapset näyttävät samalta :(

Ihana vieras, leipoi oma-aloitteisesti juustokakkua! :D

Ja sama ihana vieras viihdytti Mikoa laamat läjään -pelitaktiikallaan.

Ihana vieras ehti lähteä juuri ennen kuin Silvian synnytys käynnistyi. Harmi, mies olisi varmaan jatkanut samalla ihanalla linjallaan ja toiminut kätilönä.

"Ladies, ladies. Don't panic". Miko ei ilmeisesti tiedä, että syntyvä vauva saattaa olla hänen sisko- tai velipuolensa.

Sukulaisuussuhteista on vielä liian aikaista sanoa mitään, mutta pikku vaippakääryle osoittautui tytöksi. Nimekseen hän sai Silvian K-teeman mukaan Kamilla.
Satanen vetoa siitä, että Kamilla on Veetin muksu. Genetiikat on aivan samat kuin Mikolla ja Manulla!

Veetin mahdollinen lehtolapsi ei horjuttanut Seljan ja Veetin suhdetta ollenkaan. Vaikeuksia kokenut rakkaus oli vahvempi kuin koskaan ennen.

Taapero siellä, taapero täällä... Piippolan vaarilla oolii taapero.... Häh?

Vihdoinkin edes yksi taapero vähemmän! Kerstin baardi time!

Kerstistä tuli ihan söpö, pyöreäkasvoinen neiti.

Voi Veeti, ikävä pilata ilo, mutta se tuskin on sinulle...

... tai ainakin toivon niin :D

Selja uudisti hieman tyyliään. Se iänikuinen nyrhittty kananpersetukka vaihtui viehkoon, toispuoleiseen kikkuraan. Älkää pelätkö, hän ei vaihtanut vaatteitaan. Tuo maxis-kolttu on vain työasu :D

Söpö kikkura vetosi ainakin Veetiin.

Pingu ei olekaan vieraillut Petäjäpuroilla piiiiitkiin aikoihin! Sillä tuntui olevan paljon asiaa lysähtäneelle lumiukolle.

Kersti ryntäsi heti pingviiniin huomattuaan paijailemaan sitä, mutta pingviinin mielestä tuppisuinen lumiukko oli hölöttävää pikkulikkaa sivistyneempää seuraa. Kerrottuaan Ally McBealin uusimmat käänteet pingviini hyvästeli lumisen kaverinsa ja lähti pois.

Perheen tasaisen tylsään arkeen ilmestyi eräänä päivänä hieman äksöniä. Jennika onnistui sytyttämään hellan tuleen. Hän taitaa olla ensimmäinen simini koskaan joka on sytyttänyt tulipalon kaksi kertaa :D Simini eivät juurikaan sytyttele tulipaloja.

Komea palomies pelasti päivän jälleen kerran eikä kukaan kuollut.

Kakku tosin kärähti :(

Pikkuinen Kamilla-vauva oli kietonut Veetin pikkusormensa ympärille. Veeti tiesi olevansa hyvin suurella todennäköisyydellä tytön isä, joten hän oli omaksunut isän roolin niin hyvin kuin pystyi.

Isän aikaa riitti myös Manulle.

Lastenhoidon lomassa Veeti oli edennyt urallaan tanssijana jo steppaajaksi. Hänen elämäntoiveensa on siis saavuttaa tanssiuran huippu.

Ette arvaakaan kuinka onnellinen olen siitä, että talossa on edes yksi nainen joka ei koko ajan viheltele Veetin perään! :D

Kersti toi heti ensimmäisenä koulupäivänään pojan kotiin koulusta. Ettei tyttö vain olisi tullut äitiinsä? :D

Serkkupoika Miko otettiin ilomielin leikkeihin mukaan.

Hovimestari is back! Kyllästyin puutarhurin ja kotiapulaisen lusmuiluun. Bugittava hovimestari on aina parempi kuin vielä enemmän bugittavat puutarhuri ja kotiapulainen :D

Ylennyksiäää! Silvia on toteuttanut jo yhden elämäntoiveensa (pelehdi 20 eri simin kanssa) ja toisen toteuttaminen, eli Rock-legendaksi kohoaminen, on työn alla. Myös Veetin unelma on jo lähellä toteutumistaan.

Ja taas on baardi time! Kamillan on aika vaihtaa vaippakoko vähän isompaan.

Miko on jo aivan uupunut tähän baardeilemiseen.

Kamillan kasvonpiirteet ovat todella samanlaiset kuin Mikolla ja Manulla. Ei mikään ihme, sillä isäksi varmistui Veeti.

Kauhukseen Silvia huomasi, että hän oli jo käynyt kaikki rakastajansa läpi eikä uusia näkynyt mailla taikka halmeilla. Silvian piti tyytyä aloittamaan kierros alusta tämän tummakutrisen komistuksen kanssa. Samalla toteutui Silvian pitkäaikainen haave autossa pelehtimisestä.

Hyvästeltyään tummahiuksisen rakastajansa Silvia kutsui treffeille tämän ihanuuden. Nämä taitavat olla tälle parille peräti kolmannet treffit! :D

Treffit päättyivät totutulla tavalla peiton heiluttamiseen.

Silvian on syytä olla varovainen ettei hänelle käy kuten Seljalle. Selja tuli siis jo kolmatta kertaa raskaaksi.

Pakko laittaa tämä söpistelykuva talon vanhuksista. Säikähdin, kun heitä ei näkynyt missään ja ehdin jo pelätä että pahin oli tapahtunut. Pariskunta oli kuitenkin vain mennyt oma-aloitteisesti kuhertelemaan tähtitaivaan alle tontin reunalle :)

Veeti-kulta, tuskin lukutaidottomasta taaperosta on vaaraa salaisuuksillesi. :)

Tähän väliin kysymys: Mistä tunnistaa true-Petäjäpuron?

Vastaus: tästä:

Toiveissa on koko ajan tyynysota ja sängyllä pomppiminen. Ei ole todellista! :D

Koko lapsikatras saman puuhapöydän ääressä. Pian pöytä käy liian pieneksi, sillä Seljan maha vain turpoaa turpoamistaan eikä activia auta tämän sortin turvotukseen.

Silvian treffirintamalle tul iuutta vipinää, kun hän löysi työpaikaltaan tämän komistuksen. Herra piti tietenkin heti kutsua kylään!

Tällä kertaa miehessä on jotain erityistä. Hän on yksi niistä harvoista, joihin Silvialla on kolme salamaa. Ja hän on ensimmäinen, jonka kanssa Silvia haluaa kihloihin! Silvian lisätavoite on siis perhe (arvottu :D) ja aiemmin hänellä on ollut vain kihlautumispelkoja.

Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ainakin toistaiseksi mies pysyköön vain rakastajana.

Mysteeriherraa, jonka nimeä en ottanut ylös, pyydettiin jäämään Manun synttäribaardeihin.

Aamulla kun herään, venyttelen pitkään... Baardit ovat parhaat!

Manu on veljensä tavoin valmiskasvoinen, mutta ihan näpsäkkä tapaus.

Baardit ovat parhaat! Oli aika hauska pelata, kun joka simpäivä kello 18.00 tuli ilmoitus siitä että jollakin on taas synttärit. Tai jos ei ollut synttäreitä, niin joku synnytti :D Toivottavasti lapsia ei tule enää tuon Seljan vauvan jälkeen lisää. Muuten menee ikuisuus että saan kaikki yliopistolle...

Sain tämän osan valmiiksi jo keskiviikkona, mutta en viitsinyt julkaista kahta osaa niin lähekkäin niin ajastin tämän osan ilmestymään vasta tänään. Seuraavan osan pelaaminen on siis jo hyvässä vauhdissa! ;D

Pulinat sikseen nyt, Petäjäpurojen elämästähän täällä kerrotaan, ei minun!  :D

Valitettavasti tämä osa alkaa surullisilla uutisilla. Ennen kuin tuleva perijä ehti palata perijätontille, rakas Artturimme aloitti matkansa tuonpuoleiseen.

Artturin kuolema ei ollut perheen ainoa menetys ennen perijän paluuta. Kaaleppi-kissasta oli varttunut varsinainen riesa ja se tuhosi huonekaluja oikein urakalla, joten Jennika päätti että Kaalepin oli lähdettävä ennen kuin se tuhoaisi jotain arvokasta.

Surullisista uutisista vähän iloisempien pariin: Saanen esitellä - Petäjäpurojen kahdeksannen (?, olen laskuissa sekaisin!) sukupolven perijätär! Silvia voitti Radolassa perijä-äänestyksen aivan 100-0.

Mutta koska maailma on epäreilu ja minä olen Petäjäpurojen julma diktaattori, myös Selja pääsi perijättäreksi!

Petäjäpurojen asumus oli kuitenkin aivan liian pieni tulevalle suurperheelle, joten Silvia otti asiakseen etsiä konkkaronkalle uuden talon.

Kuinka ollakkaan, sopiva talo löytyi yhdessä illassa ja se sattui olemaan jopa täysin muuttovalmis!

Tämä kolmikerroksinen, kahdeksan makuuhuoneen omakotitalo sopi Petäjäpuroille kuin nenä päähän. Pihamaalla on runsaasti tilaa lapsien leikeille ja löytyypähän tontin nurkasta pieni kasvihuonekin.

Ensimmäisessä kerroksessa on avoin yhteinen tila jossa sijaitsevat niin keittiö kuin olohuonekin. Suurperhettä ajatellen pöytätilaa on runsaasti - keittiöstä löytyy pieni saareke, jolle mahtuu ruokailemaan kolme simiä ja vasemmassa alanurkassa näkyy ruokasali, jossa on tilaa kahdeksalle simille. Etuterassin oikealla puolella on pieni ja viihtyisä "taidetila", jossa voi musisoida ja maalailla. Alimmainen, harmaalattiainen huone on harrastushuone/kuntosali. Sen yläpuolella on lastenhuone ja ylimmäisenä on Silvian makuukammari. Pieni koppero Silvian kammarin vieressä on luonnollisesti kylpyhuone.

Myös toisen kerroksen aula on hyvin avoin, ja aulasta on näköyhteys alakertaan. Muutoin yläkerta on makuuhuoneideiden vallassa: Vasemmalla ylimpänä on yhden hengen huone, sen alapuolella kaksi huonetta joihin mahtuu nukkumaan kaksi simiä ja alimmaisena on Seljan makuusoppi. Oikealla ylimmäisenä näkyvä, punasävyinen huone on Jennikan ja Alvin. Sen alapuolella on lastenhuone, jossa on kaksi kehtoa. Lisäksi yläkerrassa on kaksi kylppäriä. (Hups, nuo yläreunan katot vähän  vammaavat... :D)

Kolmannessa kerroksessa on vain yksi huone, ja se on tällä hetkellä bändihuoneena. Mikäli tarvetta ilmenee, kolmanteen kerrokseen voi siis tehdä myös makuuhuoneen.

Näkymiä pihamaalta.

Näkymiä ala-aulasta ja ruokasalista.

Romantiikkatavoitteisen Silvian huone. Sänkynä luonnollisesti jo The Sims -pelistä tuttu Lovebed ;D

Alakerran lastenhuone.

Harrastushuone, josta löytyy kuntosalivermeiden lisäksi myös lelurakennus- ja kukkiensidontapöytä.

Seljan ihana maalaistyylinen makuuhuone.

Vähän isompien lasten huoneita.

Jennikan ja Alvin itämaiseen tyyliin sisustettu huone.

Pikkuisten lasten huone.

Yläkerran aula.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä, bändihuone.

Seljan mukana uuteen taloon muutti tietysti myös ihana Veeti.

Pari oli kihlautunut kaikessa hiljaisuudessa. Häitä - ja perheenlisäystä - suunniteltiin jo kovalla tohinalla.

Silvia ei turhia murehtinut perheenlisäyksestä, vaikka sitä häneltäkin odotettiin. Silvialla ei kuitenkaan ollut kiire vakiintumaan. "Ehkä menen naimisiin sitten kun jään eläkkeelle tai sitten pyöräytän tarvittavat muksut jonkun ohikulkijan kanssa", hän tuumi.

Oh crap. Juuri kun sain sottaisuusgeenin pois tästä suvusta! :D

Tämä teinityttö on myöskin sukunimeltään Petäjäpuro. Muistaakseni hän on Jennikan veljen, Juhanin, tytär. En mene vannomaan : D Pitäisi päivittää sukupuuta niin pysyisi kärryillä. Huomaa muuten taustalla palava puu...

... palonainen ei sitä nimittäin huomannut. Lopulta puu oli pakko poistaa movella.

Asuntolamamsteri Klimppi pääsi muuttamaan Petäjäpurojen mukana. Eihän sitä söpöliiniä raaskinut jättää asuntolaan :)

Uusi kasvihuone pääsi heti käyttöön. Luonnosta innostunut Veeti istutti koko kasvihuoneen täyteen tomaatintaimia toivoen, että niistä ees puolet selviäisi sadonkorjuuseen asti.

Silvia jatkoi samaa rataa kuin yliopistossa. Joka päivä hänen lovebedinsä jousia narisutti uusi mies.

Seljan ja Veetin kohdalla jousien narisuttaminen oli tuottanut tulosta. Seljan vatsanseutu alkoi pyöristyä lupaavasti ja pian selvisikin, että perheeseen on tulossa vauva.

Raskaus käänsi Seljan päivärytmin aivan päälaelleen. Hän nukkui päivät pitkät ja valvoi yöt läpeensä syöden ja pelaillen yksinään lautapelejä.

Silvian rakastajat kantoivat Petäjäpurojen kuistille kilpaa lahjuksiaan. Halvimmalla mahdollisella hellalla tai auringonkukkapuskalla ei tosin Silvian sydäntä valloiteta!

Osa Silvian mussukoista oli naiselle tuttuja jo yliopistoajoilta. Muunmuassa tämän herrasmiehen olemme tavanneet aiemminkin.

Tämä herra puolestaan on onnistunut pysyttelemään Silvian elämässä jo teiniajoista lähtien.

"Minun mielestäni näytät tuon jättimäisen vatsasi kanssa sumopainijalta"

Petäjäpurojen huono onni hovimestareiden suhteen jatkui uudesta talosta huolimatta. Tällä kertaa taloon saatiin hovimestari, joka vietti tuntikausia pianoa virittäen ja jätti likaiset astiat lojumaan keittiöön useiksi päiviksi.

Ahkera puutarhanhoito on tuottanut tulosta: Veeti sai ilokseen kerätä appelsiinipuusta runsaan ja terveen sadon.

Syksyn tullen puutarhassa riitti puuhaa koko perheelle. Toiset vaan ottivat pihatyöt hieman vakavammin kuin toiset.

Seljan synnytys käynnistyi yllättäen etäänä kuulaana lokakuun iltapäivänä. Seljan hätäiset rääkäisyt kuuli ensimmäisenä säätiedotusta katselemassa ollut Alvi.

Eipä aikaakaan kun maailmaan putkahti huomattavasti isääns tullut pieni poika. Hurmaavilla metsänvihreillä silmillä varustettu poika sai nimekseen Miko.

Tuore isä ihastui pikku-Mikoon välittömästi.

Mutta kissan kanssa leikkiminen oli silti mielekkäämpää kuin sinappikoneen vaippojen vaihtaminen :)

Eläkkeelle jäänyt Alvi tunsi itsensä pitkästä aikaa hyödylliseksi talossa. Seljalla ja Veetillä oli kädet täynnä töitä Mikon kanssa, Silvia hurvitteli rakastajiensa seurassa ja Jennikalla oli yllin kyllin puuhaa puutarhassa. Alvi otti oikein mielellään talon tekniikkapuolen hoitaakseen.

Silvian pikkuinen yllätys takasi sen, että perheellä tulisi olemaan puuhaa myös tulevaisuudessa. Varsinkin, kun tämän pikku yllätyksen isästä - tai hänen osallisuudestaan yllätyksen kasvattamisessa - ei ollut mitään tietoa.

Silvian vatsa ei ollut ainoa pyöristynyt masu talossa. Veetin kohdalla alavartalon pullistuminen johtui onneksi vain ylensyönnistä ja vatsakumpu katosi reippaalla treenillä. Myös Seljalla riitti treenattavaa, sillä raskauden aikana ahmitut herkkuateriat olivat jättäneet jälkensä.

Pikkuista Mikoa oli onneksi siunattu pitkäikäisillä isovanhemmilla, joten aina löytyi joku jolla oli aikaa viettää aikaa Mikon kanssa.

Muistiko kukaan enää, että Selja ja Veeti eivät ole vielä naimisissa? Avioasia päätettiin hoitaa pois päiväjärjestyksestä heti, kun morsian ja sulhanen saivat ekstrakilot karistettua ja mahtuivat juhla-asuihinsa.

Häät paisuivat melko suuriksi. Paikalle kutsuttiin koko Jennikan neljähenkinen sisaruskatras perheineen ja tietysti kutsun saivat myös Seljan ja Silvian ystävät yliopistolta.

Kauniiden vihkivalojen saattelemana Veetistä tuli Petäjäpurojen suvun täysvaltainen jäsen.

Seremonian jälkeen varsinainen hääjuhla polkaistiin käyntiin. Maljoja nosteltiin ahkerasti ja kuplajuoma virtasi.

Myös hovimestari malttoi jättää pianon virittämisen hetkeksi ja istahtaa kakkupöytään juhlistamaan paria.

Juhlien tunnelma pysyi katossa kuplapuhaltimen ansiosta. Silvia ei malttanut lopettaa puhaltelua vielä sittenkään, kun viimeinenkin vieras lähti.

Villiksi yltyneiden juhlien jälkeen riitti siivottavaa, hoidettavaa ja korjattavaa. Tavoistaan poiketen myös hovimestari ja Silvia kantoivat kortensa kekoon.

Raskaus oli tehnyt Silvialle ihmeitä. Mahan kanssa samaa vauhtia kasvoivat myös äidilliset vaistot ja raskauden viimeisellä kolmanneksella Silvia malttoi viettää yönsä omassa pedissään munakkaasta uneksien kaupungilla riekkumisen sijaan.

B-day time! Mikon taaperoitumisen hetket ovat käsillä!

Mikon söpöys ei vähentynyt yhtään. Hurmaava pikkumies pääsi heti opettelemaan kahdella jalalla kävelyn perusteita vaarinsa opastuksella.

Selja oli totaalisen kyllästynyt hovimestarin laiskotteluun ja lusmuiluun. Ruokasalissa lojui vielä edellisen päivän astiat ja yläkerran vessanpöntöt olivat olleet tukossa jo viikon. Niinpä hän sitten tarttui luuriin, erotti sen laiskurin ja palkkasi tilalle kokonaisen lauman uusia palkollisia.

Erityisesti Silvia oli iloinen vanhan ja kurttuisen hovimestarin erottamisesta. Uusi puutarhuri ja kotiapulainen olivat paitsi ahkeria, myös komeita.

Jennikaa on näkynyt aika vähän tässä osassa. Tässä nyt pari todistetta siitä, että hän on edelleen elossa :D

Seljan aloitettua taas yösyöpöttelyn oli päivänselvää, että perheeseen oli tulossa taas lisäystä. Ahkeralle kotiapulaiselle tulee siis todellakin olemaan käyttöä!

Silvian raskaus oli ollut niin vaivaton, että hän oli lähes unohtanut edes olleensa raskaana. Vauva kuitenkin muistutti olemassaolostaan päättämällä putkahtaa maailmaan keskellä yötä.

Vauvan punaiset kutrit viittaavat hyvin vahvasti erääseen isäehdokkaista, mutta ne voivat olla myös perintöä Jennika-mummolta. Vielä on siis liian aikaista sanoa, kuka tämän suloisen Kersti-nimen saaneen tytön isä on.

Elämä jatkui kiireisenä Kerstin syntymän jälkeen. Miko-parka jäi usein toiselle sijalle kaikkien häslätessä Kerstin ympärillä, ja Miko nukkui toisinaan yönsä kissan korissa eikä omassa pinnasängyssään.

Myös Silvian osalta elämä palasi normaalille radalleen. Raskauden aikana heränneet äidinvaistoit painuivat unholaan, kun Silvia taantui takaisin vanhoihin tapoihinsa. Hänen ensimmäiseksi uhrikseen valikoitui tietysti kotiapulainen.

Silvia löysi oman katon alta toisenkin rakastajan. Silvia räpsytteli suuria silmiään ja Veeti-parkaa vietiin taas kuin pässiä narussa. "Mitäpä haittaa pienestä päivää piristävästä flirtistä on?" Veeti mietti eikä torjunut Silvian lähentelyä.

Pieni, vaaraton flirtti muuttui nopeasti suureksi, vaaralliseksi aviorikokseksi. Salaperäinen ja viehkeä Silvia oli jotain aivan muuta kuin siskonsa. Se salaperäisyys kietoi Veetin pauloihinsa ja kaikki estot katosivat.

Mutta kuten tiedetään, petoksella on lyhyet jäljet. Selja yllätti siskonsa ja aviomiehensä itse teosta.

Sellaista riitaa ei ole koskaan nähty Petäjäpurojen katon alla. Ensin Selja ja Silvia syyttelivät toisiaan tapahtuneesta...

... ja lopuksi kunniansa kuuli vielä Veeti.

Perhekeskeisenä siminä Selja ei halunnut lastensa joutuvan kasvamaan rkkinäisessä perheessä, joten ei vielä heittänyt vihkisormustaan menemään ja passittanut Veetiä taivasalle. Veeti kuitenkin joutuisi nukkumaan sohvalla tulevat yöt.

Vihaan Silviaa 8( Ei tässä voi muuta sanoa. Se katala lumppu. Ja peevelin ACR.

No juu. Katsotaan, katsotaan :D Pyrin puuttumaan simien elämään mahdollisimman vähän, joten on pelin vapaasta tahdosta kiinni kuinka Seljan ja Veetin avioliiton käy. Jos riitely käy ihan älyttömäksi, Veeti saa lähteä :D Ehdin jo haaveilla onnellisesta suurperheestä ja lomasta kolmijärvelle, mutta ei näitä riitapukareita voi ainakaan vielä mihinkään päästää!

Niin ja sitä piti vielä itkeä, kun print screen-ohjelmat eivät toimi edelleenkään. Nykyään ei toimi edes koneen oma print screen! :D Jos joku tietää Windows 7-käyttiksellä Simsissäkin toimivan kuvankaappausohjelman, niin saa kertoa. Fraps, gadwin, screengrasp kokeiltu ja toimimattomiksi todettu :(

Mutta se niistä löpinöistä, nyt lukemaan!

Kolmannen lukuvuoden startatessa kaikki oli kampuksella aivan ennallaan. Ärsyttävä lehmämaskotti raastoi asuntolan asukkaiden hermoja kepposillaan ja ruokalantädin räiskäleet maistuivat edelleen pahville.

Sankarittareme olivat jo tottuneet asuntolan alituiseen meluun ja levottomuuteen, joten kokeisiin valmistautuminen sujui häiriötekijöistä huolimatta.

Kun tarvittavat taitopisteet oli kerätty ja opintopalkit täytetty, oli aika rentoutua. Hölläily sujui vallan mainiosti hittibiisien tahtiin jammaillen. Silvia piti vauhdikkaasta joraamisesta, mutta Selja keinahteli mieluummin lapsena lomamatkalla oppimaansa hula hula-tanssia.

Asuntolan väen yhteisissä jameissa myös joraaminen luonnistui Seljalta varsin mukavasti.

Pitäisi varmaan vähän nostaa sitä ACR:n acceptance-juttua, asuntolassa nimittäin pelehditään kuin kanit :D

Asuntolan keittiötädillä oli tapana jäädä toljottamaan liikkumattomana tyhjyyteen, joten Silvian oli kokkaustaitoisena toisinaan pakko tehdä jääkaappiin valmiiksi ruokia itselleen muille etteivät asuntolalaiset kuolisi nälkään.

Eräänä iltana Silvian oli pakko keventää sydäntään ja kertoa Seljalle mitä Veetin kanssa tapahtui salaseuran talolla. Selja oli luonnollisesti järkyttynyt, mutta hän uskoi sisartaan tämän vannoessa, että koko juttu oli  valtava erehdys ja se ei merkinnyt yhtään mitään.

Selja rakasti sekä siskoaan että Veetiä eikä halunnut menettää heistä kumpaakaan, joten hän päätti painaa asian villaisella ja antaa molemmille anteeksi

Silvia oli helpottunut. Suuri kivi vierähti hänen sydämltään, kun Selja totesi että kaikki on hyvin kunhan Silvialla ei enää ole minkäänlaisia romanttisia tunteita Veetiä kohtaan.

Väsynyt, mutta anteeksiannosta onnellinen Silvia vetäytyi yöpuulle levollisin mielin.

Raija, räs Silvian yli kahdestakymmenestä pelehtimiskumppanista oli hieman liian kiintynyt Silviaan ja hän hiipi aamuyön tunteina Silvian viereen nukkumaan.

............... taas tätä huntumuotia :D

Kun kaikki salaisuudet oli kerrottu, Silvian ja Veetin suhde alkoi luistaa kuin voi kuumalla pannulla. Veeti katui syvästi syrjähyppyään ja painotti, että Selja on hänelle se ainoa oikea.

Todellista kemiaa oli turha kieltää.

Silvia päätti vaihtaa pääainettaan kesken kolmannen lukuvuoden. Hän oli valinnut filosofian siksi, että se oli kaikista helpointa eikä se vaatinut vuosilukujen muistamista tai matemaattisten yhtälöiden ratkaisemista. Täytettyään elämäntoiveensa Silvia kuitenkin päätti, että hänen seuraava tavoitteensa on kohota musiikkiuran huipulle ja tulla rock-legendaksi, joten hän vaihtoi pääaineekseen kirjallisuuden josta olisi hyötyä sitten tulevalla uralla.

Persoonallisuushäiriöisen keittiötädin vuoksi Silvia vietti vapaa-aikansa katsellen kokkikoulua televisiosta. Hän oli saanut myös Seljan innostumaan keittiötöistä - Selja tosin oli onneton kokki joten hän yleensä vain säilöi valmiit ateriat ja siivosi keittiön.

Klimppi-mamsterista oli tullut rakas myös Silvialle. Tytöt olivatkin jo moneen otteeseen kinastelleet siitä, kumpi saa pitää Klimpin yliopiston jälkeen.

Pakko hehkuttaa tähän väliin: Selja ja Silvia ovat yliopistonsa aikana ansainneet yhteensä jo jotain 25000 simoleonia hyvillä arvosanoilla, maalauksilla, keittiötädin tuuraamisella, treffikiitosten myymisellä, muiden opettamisella ja pianon soittamisella :D

Asuntolan takaseinustalla on vähän ohdakkeita. Viimeisenä yliopistopäivänä maa oli jo ihan kokonaan ohdakkeiden peitossa :D Tämä kuva on kolmannen vuoden puolivälistä.

Muistattekos tämän nuoren miehen? Hän on Pekko, eräs Silvian rakastetuista. Silvia ei ole unohtanut häntä, vaan he ovat pitäneet yhteyttä koko yliopiston ajan.

Vaikka viime tapaamisesta oli jo aikaa, Silvian ja Pekon välillä oli edelleen kipinää. Kipinä roihahti valtavaksi liekiksi tapaamisen edetessä ja pari vietti hyvän tovin pusutellen asuntolan edustalla.

Silvian varpaat olivat jo aivan jäässä, joten pusuttelu jatkui sisätiloissa.

Ja se jatkui.

Lopulta Pekon oli lähdettävä kotiin, joten pusuttelun täytyi loppua. Silvia roikkui Pekon vahvoilla käsivarsilla viimeiseen saakka eikä hän olisi halunnut päästää irti. Pekon oli kuitenkin pakko lähteä töihin, joten he joutuivat jättämään jäähyväiset.

Rakkaudentäyteinen lukuvuosi päättyi loppukokeeseen, josta molemmat tytöt nappasivat arvosanan 5. He pääsivät jälleen kerran huippuoppilaiden listalle.

Neljännen lukuvuoden alku oli armotonta opiskelua. Taitopisteet kertyivät ja oppikirjojen tieto imeytyi päähän kuin pesusieneen.

Asuntolan oli vallannut hula hula-villitys. Yliopiston alkaessa Selja oli ainoa joka sen osasi, mutta neljäntenä oppivuotena kaikki asuntolan asukkaat keinahtelivat viehkeästi etelämeren malliin.

Treffikiitoksia on taas päässyt vähän kertymään!

Seitsemän siisteyspisteen Silvia piti asuntolan elinkelpoisena. Jos hän ei olisi siivonnut, suihkusta tullessa olisi ollut likaisempi kuin sinne mennessä.

Siivoamisen lomassa Silvia ehti heilastelemaan vannoutunutta ihailijaansa.

Ihailija joutui Silvian muodonmuutospenkkiin aiemman karmivan hiustyylinsä vuoksi.

Eräänä kauniina päivänä keittiötädin lääkitys saatiin kohdalleen ja hänestä tuli taas työkykyinen!

"Hei, olen muuten pelehtinyt teidän kummankin kanssa!"

Asuntolan vilskeessä sai omaa rauhaa vain omaan huoneeseensa lukittautumalla.

Haha, olen niin iloinen kun olen päässyt sottaisuusgeenistä eroon :D

Hula hulaa!

Näin Silvia valmistautuu viimeiseen loppukokeeseen.

Ja näin Selja. Arvaatko, kummalla oli toiveissa "lue tenttin yhdessä muiden kanssa" ja kummalla "leiki vesisokkoa"? :D

Ja taas tätä huntumuotia :D

Asuntolan edustalla syttyi hengenvaarallinen tulipalo salaman iskettyä maahan upotettuun lamppuun. Sense - this game makes none.

Viimeinen aamu yliopistolla valkeni yöllisen myrskyn jälkeen aurinkoisena.

Viimeinen tsemppihali ennen koetta...

... ja sitten kohti ääretöntä ja sen yli!

Arvosanaksi molemmille rapsahti jo perinteeksi muodostunut 5 ja parivaljakon nimet kohosivat jälleen kerran huippuoppilaiden listalle. Sitten vaan valmistujaisjuhlat järjestmään!

Tytöt päättivät pitää pienet valmistujaiset vain perheen ja parin läheisimmän ystävän kesken.

Silvian ja Seljan äiti, jo harmaantunut Jennika, saapui juhlistamaan tyttäriensä valmistumista ilomielin.

Ja tottakai myös Alvi tuli onnittelemaan pikkuisiaan.

Malja maistereille!

Juhlat polkaistiin käyntiin joraten. Ilonpitoon yhtyivät tietysti myös muut asuntolan asukkaat.

Juhlinnan tiimellyksessä Selja esitteli Veetin isälleen. Alvi toivotti Veetin lämpimästi tervetulleeksi Petäjäpurojen sukuun ja vihjaili jo kihlautumisesta.

Kihlautuminen oli kieltämättä kummitellut Seljan mielessä jo pitkään, mutta he olivat Veetin kanssa sopineet ett suhde siirtyisi seuraavalle tasolle vasta kun he löytäisivät unelmiensa yhteisen asunnon.

Vieraat viihtyivät juhlissa hienosti ja juhlinta päättyi lasilliseen hedelmänektaria.

Vieraiden hyvästelyn jälkeen aikuisiksi varttunut kaksikkomme nousi taksiin ja suuntasi kohti Kielosolaa. Mutta kuka nouseekaan kyydistä perintötalon kohdalla?

 Se selviää seuraavassa osassa!

Vihdoinkin! Yliopisto on pulkassa ja kaikki on hyvin. Vaikeuksia riitti, sillä läppärini laturijohto ei toimi kunnolla ja pelin ollessa päällä en näe paljonko akkua on jäljellä, joten jouduin tallentelemaan vähän väliä ja tallennus on H-I-D-A-S! Kaikenlisäksi akku loppui pelatessa vaikka kuinka monta kertaa juuri sellaisella hetkellä että en ollut vähään aikaan tallentanut. No, se on nyt ohi ja uusi laturikin tulee ensi viikolla :)
En tiedä milloin ehdin seuraavan kerran pelaamaan. Minulla siis alkoi koulu jo 9.8. ja tämä jakso on melko tiivis yo-kirjoitusten häämöttäessä kuukauden päässä, joten voi olla että seuraavan osan ilmestyminen venyy paljonkin. Se kuitenkin riippuu siitä onko pelifiilis vai lukufiilis ;D

Nyt jatkan englannin luetunymmärtämisen treenaamista Hercule Poirotin seurassa. Morjens!

 Enpä löpise lämpimikseni enempää, vaan päästän teidät suoraa osaan : )

Romantiikkatavoitteinen Silvia oli kampuksella kuin kala vedessä. Hänen vaaleat kiharansa vetivät nuoria miehiä puoleensa kuin hunaja mehiläisiä, ja Silvia vietti ensimmäiset päivänsä yliopistolla lähinnä seurapiireissä suihkien opiskelun jäädessä taka-alalle.

Tiedonjanoinen Selja puolestaan oli tullut yliopistolle opiskelemaan eikä hurvittelemaan. Hän otti hoitaakseen yhden lääketieteen opiskelijoiden koemamstereista ja nimesi sen Klimpiksi. Seljan aika kului opiskellessa ja Klimppiä hoitaessa, ja häntä lähinnä huvittivat Silvian miesseikkailut.
(Tunnistamisen helpottamiseksi Seljalla on lyhyt poikatukka ja Silvialla pitkä kiharapehko)

Seljan painostettua siskoaan tarpeeksi Silvia vihdoin malttoi istuutua hetkeksi alas ja valita pääaineensa. Hän valitsi helpoimmalta kuulostaneen filosofian, kun taas illuusioiden mestariksi halajava Selja valitsi teatteritaiteen.

1 down, 19 to go.

2 down, 18 to go.

Muistattekos tämän kaverin? Hänen kanssaan Silvia vaihtoi ensisuudelmansa edellisessä osassa.

Ja niin Silvia vietteli myös teini-ikään jumiutuneen ensirakkautensa.

Silvian ja Seljan käsitykset yliopistoelämästä poikksivat hurjan paljon toisistaan. Silvialle yliopisto tarkoitti vapautta vanhempien kyttäyksestä, ja Seljalle se oli loistava mahdollisuus luoda tulevaisuuden kannalta hyödyllisiä kontakteja.

Selja taitaakin olla samanlainen baariharakka kuin tätinsä.. :--D

Selja oli kuullut huhuja mystisestä salaseurasta ja sen jäsenistä, jotka tunnisti huhujen mukaan rinnuksen laamamerkistä. Kaikesta mystisestä ja salaperäisestä kiinnostunut Selja halusi tietysti tietää lisää ja hän pyrki ystävystymään mahdollisimman moneen salaseuran asuun sonnustautuneeseen opiskelijaan.

Eräs näistä salamyhkäisistä henkilöistä oli Veeti Kotala. Veetin karheat surffikutrit yhdistettynä polttavaan katseeseen saivat Seljan sydämen jättämään pari lyöntiä välistä.

Olivat huhut salaseurasta sitten totta tai eivät, Selja halusi palavasti tutustua Veetiin paremmin. Ilta opiskelijoiden hengauspaikalla päättyi vasta, kun Veetin täytyi iltamyöhällä lähteä valmistautumaan seuraavan päivän kokeeseen.

Sydän edelleen epätahtiin sykkien Selja lähti kohti karaokebaaria jonne hän oli sopinut tärskyt Silvian kanssa.

"Aikuinen simnainen" raikui Stadin yössä kerta toisensa jälkeen.

Hei, minun pitäisi varmaan tehdä osa edellisen sukupolven ei-perijöistäkin! :D Tässä on nimittäin jonkun Jennikan veljen vaimo.

Kyllästyttyään laulamiseen Silvia alkoi taas tehdä taikojaan, ja hän sai jälleen uuden ihailijan.

Selja seurasi sivusta Silvian uusinta tempausta. Samalla hän myös auttoi henkilökuntaa siivoamalla tyhjät lautaset pois ravintolasta :D

Jos ravintolassa olisi ollut sänky, valokuvauskoppi tai edes suojainen sohva niin tämän kuvan alle voisi kirjoittaa "4 down, 16 to go".

Tytöt malttoivat suunnata kohti asuntolaa vasta aamun sarastaessa.

Kotiväki soitteli tytöille melkein joka päivä. Silvialla oli usein jotain parempaa tekemistä puheluiden aikaan, mutta Selja jaksoi rupatella äitinsä kanssa perintötalon kukkapenkin uutuuksista tuntikausia.

Täytyy myöntää että olen jo sekaisin laskuissa... :D

Voi poikaparka, jos tietäisit että Silvian rakkaus on vain lihallista niin et tuhlaisi rahojasi tuollaisiin lahjoihin :(

Elo asuntolassa sujui pääosin rauhallisesti. Hulinaa riitti kaikissa yhteisissä tiloissa, mutta onneksi erilaisia ajanviettomahdollisuuksia oli runsaasti niin riitaa ei tullut.

Naapuriyliopiston maskotit kylläkin järjestivät silloin tällöin ylimääräistä häslinkiä.

Siisteyspisteet 7&7 hoitaa homman!

Veetistä ei ollut kuulunut mitään aikoihin, joten Selja turvautui treffipalvelun apuun kumppanin metsästyksessä...

... ja 5000 simoleonia vastaan hän sai oman enonsa! D:

Eipä siinä, uusi yritys kehiin...

... ja sama eno! :----------D

Karvaan (ja kalliin) epäonnistumisen jälkeen Selja lähti tuulettamaan aivojaan pienellä kävelylenkillä.

O____O
Kyllä, se on Silvian pylly.

Koko kampus oli polvillaan Silvian pitkien säärien juurella. Myös lehtorit olivat täysin tämän neitokaisen vietävissä.

Myös tämä sukupolvi sai kokea perinteisen keittiöpalon.

Ensimmäinen lukuvuosi pulkassa! Molemmat selvittivät ykkösvuotensa erinomaisesti ja saivat keskiarvokseen 5.

Selja aloitti opiskelun seuraavaa loppukoetta varten hyvissä ajoin ja sai tarvittavat taitopisteet kerättyä ja opiskelupalkin täytettyä yhdessä päivässä.

Saatuaan opiskeluasiat kuntoon Selja vaihtoi pitkästä aikaa viihteelle ja suunnisti kohti kampuksen kirjastoa uuden ystävänsä, Kiian, kanssa.

Kiian kautta Selja oli tutustunut moniin laamamerkkiä kantaviin opiskelijoihin, mutta kutsua salaseuraan ei ollut vieläkään tullut. Selja alkoi jo luopua toivosta. "Ehkä koko salaseura on vain jokin pila", hän ajatteli ja päätti keskittyä tulevaisuuden kannalta olennaisempiin asioihin.

Yksi niistä olennaisemmista asioista oli Veeti. Kuten varmaan muistatte, myös Veeti oli aiemmin pukeutunut tummaan asuun ja kantoi rinnassaan laamamerkkiä. Kiian kautta Selja oli tutustunut Veetiin paremmin ja he olivat alkaneet  viettää enemmän aikaa yhdessä.

Tämä morsian on tainnut tulla hieman väärään osoitteeseen hieman väärässä asussa :----D Stenvall-instituutissa on muutenkin vallalla jonkinsortin huntumuoti, sillä monilla cheerleadereilla on huntu päässään.

Mutta mitäs tämä on?

Eräänä yönä laamamerkilliseen asuun sonnustautunut, vihaisen näköinen simi kaarsi limusiinilla asuntolan pihaan ja napsautti käsiraudat Seljan ranteisiin.

Hämmentynyt Selja työnnettiin oudon limusiinin takapenkille ja kuljettaja painoi kaasun pohjaan.

Stenvall-instituutin salaseuran jäsenet toivottivat Seljan tervetulleeksi joukkoonsa!

Selja oli hämmentynyt. Oliko tämä todella se mystinen salaseura? Jäsenten perusteella seura vaikutti enemmänkin joltain Miss ja Mister Stenvall-instituutti kerholta. Kaikki olivat häikäisevän kauniita ja komeita!

Kuten Selja oli arvellutkin, myös Veeti kuului salaseuraan.

Salaseuraan mukaan pääsemisen aiheuttama adrenaliiniryöppy oli löystyttänyt kielenkannat ja Selja tuli lipsauttaneeksi että hän piti Veetistä enemmän kuin tavallisesta ystävästä.

Seljan onneksi tunteet eivät olleet yksipuolisia.

Seljalla ja Veetillä oli paljon muutakin yhteistä kuin vain salaseuran jäsenyys. He molemmat olivat kiinnostuneita tieteestä, luonnosta, yliluonnollisista asioista ja he kaikenlisäksi olivat molemmat tietotavoitteisia. Match made in heaven!

Aamunkoitteessa pari jätti haikeat hyvästit ja Selja nousi limusiiniin matkatakseen takaisin asuntolalle.

Toinen lukuvuosi sujui paljolti ensimmäisen merkeissä. Taitopisteitä kerättiin urakalla ja Silvia jatkoi elämäntavoitteensa täyttämistä. Kellistettyään kaikki asuntolan miespuoliset simit hän siirtyi naisiin. (14/20!)

Veetin hellustelu oli vienyt Seljan ihan kokonaan mennessään ja Klimppi oli päässyt unohtumaan. Onneksi Selja muisti sen ennen kuin oli liian myöhäistä eikä Klimppi joutunut vielä mamstereiden taivaaseen.

Vaikka Veetin hurmaavat surffilaineet varsin söpöt olivatkin, Sela halusi tehdä armaalleen pienen muodonmuutoksen.

Koiranpentupehkon vaihduttua muodikkaaseen Nate Archibalt-lookiin Veetistä tuli entistä kuumempi.

Muodonmuutoksen kunniaksi Selja ja Veeti päättivät siirtyä tapailusta seurusteluun ja tehdä suhteestaan facebook-virallisen.

Ei, nämä eivät ole sidontaleikkejä vaikka ne Silvian tyyliin sopisivatkin.

Ilmeisesti Silvian pelehtimiskavereissa on ollut tarpeeksi salaseuran jäseniä saamaan hänetkin salaseuraan. En ole tietoisesti ystävystyttänyt Silviaa yhdenkään salaseuralaisen kanssa :D Damn you, ACR!

EI SILVIA!

EI!

EI VEETIÄ!
Ilmeisesti Veetin Nate Archibalt-look oli hieman liian kuuma. Silvia ei nimittäin tuntenut mitään vetoa häneen ennen muodonmuutosta!

Ja niin siinä vaan kävi että Veetistä tuli yksi Silvian uhreista.
Vannon käsi sydämellä, että en käskenyt näiden kahden pelehtiä. Kaikki Silvian pelehtimiset (paitsi yksi) ovat ACR:n tekosia, ja koska periaatteeni on että en puutu liikoja simien vapaaseen tahtoon, niin näin pääsi käymään.

Veeti ei kuitenkaan ollut Silvialle mitenkään erityinen ja Silvia teki sen hänelle hyyyyyviiin selväksi.

Silvian ja Veetin tempaus ei kantautunut Seljan korviin, joten elämä asuntolassa ei järkkynyt mihinkään suuntaan. Toisen vuoden viimeinen loppukoe oli tuloillaan ja opiskelupalkit oli täytetty jo aikapäiviä sitten, joten tytöillä riitti aikaa huvitteluunkin.

Jossain syvällä Silvian olemattoman omatunnon sopukoissa kuitenkin motkotti pieni, piipittävä ääni. Selja oli Silvialle paitsi sisko, myös paras ystävä. Silvia kuitenkin päätti, että se mitä Selja ei tiedä ei häntä satuta, joten olisi turha aiheuttaa siskolle pahaa mieltä kertomalla Veetin syrjähypystä.

Myös toinen lukuvuosi päättyi iloisiin kasvoihin, kun molemmat tytöistä pääsivät huippuoppilaiden listalle upealla, vitosen keskiarvollaan.

Voi ACR minkä teit! ACR:n ladatessani toivoinkin peliini hieman draamaa, mutta en aivan tällaista :D No, eiköhän tästäkin selvitä!

Silvia muuten toteutti elämäntoiveensa eli 20 simin kanssa pelehtimisen. En ehtinyt nappaamaan kuvaa simistä 20/20, taisin olla vessassa sen tapahtuessa... :---D No, Silvian uusi elämäntoive oli kuitenkin jokin urahuippu. En muista mikä, mutta tarkistan sen seuraavaan osaan.

Perijä-äänestyksen tilanne on Silvia 15 - Selja 8. Näyttää siis siltä, että Silvia ottaa melkoisen murskavoiton. Harmi sinänsä, sillä itse olen kiintynyt Seljaan enemmän : ) Katsotaan nyt toteutanko perijä-äänestyksen tuloksen vai valitsenko oman mieleni mukaan.
Radolan käyttäjä: Jos et ole vielä käynyt äänestämässä, tee se nyt heti täällä! Suljen äänestyksen kunhan saan tyttöjen yliopiston pelattua loppuun.

Touhu ja tohina eivät tunnu ikinä loppuvan Petäjäpurojen talosta. Jennikalla pyyhki hyvin urallaan, Silvia keräsi tarmokkaasti taitopisteitä yliopistoa varten ja Artturi vietti yönsä autotallissa autonromuaan kunnostaen.

Seljan pitkään jatkuneen kitinän jälkeen taloon hankittiin papukaija. Komea, isokokoinen kakadu sai nimekseen Torsti.

Romantiikkasiminä Silvia näki komeita uroksia joka paikassa. Tällä kertaa hän oli iskenyt silmänsä itseään ainakin 20 vuotta vanhempaan mieheen. Silvian elämäntoive on muuten pelehtiä 20 eri simin kanssa ja Silvia päätti, että tuo miekkonen tulisi olemaan yksi heistä.

Kerttu ja Kyösti löysivät viimeinkin yhteisen sävelen ja suostuivat menemään koppiin kahden kesken!

Suureksi venähtäneessä puutarhassa riitti tekemistä talon vanhuksille. Kasvit eivät menestyneet kehuttavasti Kielosolan vaihtelevassa ilmastossa ja sadot olivat huonoja, mutta Artturi ja Neea eivät lakanneet yrittämästä. Vielä jonain päivänä puutarhan puut kukoistaisivat!

Laiskan hovimestarin salaisuus selvisi: Hän tekee töitä silloin, kun kukaan ei ole näkemässä.

Jennika oli raatanut todella saadakseen työpaikan pelialalta ja menestynytkin aluksi hienosti, mutta sitten hän teki väärän päätöksen peliturnauksessa ja hänet alennettiin takaisin nyypäksi. Jennika ei kuitenkaan ollut moisesta moksiskaan!

Silvia toi lähes päivittäin koulusta mukanaan uuden tuttavuuden. Tällä kertaa hänen uhrikseen valikoitui tämmöinen söpöliini.

Poika oli Silvian käsissä kuin sulaa vahaa ja hän jäi koukkuun kuin kala mato-onkeen.

Illan hämärtyessä Silvia ja poika kokivat ensisuudelmansa vaaleanpunaisten sydänten vilistessä silmissä.

Jennikan työtoveri ei lämmennyt Silvian iskuyrityksille. Silvia oli kuitenkin päätöksensä tehnyt ja hän tulisi vielä kellistämään tuon miehen.

Kyösti ja Torsti. <3

En edes muistanut että tuo Alvin työkaveri oli edelleen Petäjäpuroilla kylässä. Hieman pelästyinkin häntä, kun huomasin hänet :D

Myös Selja oli jo aloittanut taitopisteiden kartuttamisen. Hän vietti iltansa suvussa jo sukupolvien ajan käyttämättömänä kulkeneen kuntoiluradan seurassa ja napsi kuntopisteitä melkoista vauhtia.

Tunnistattekos tämän harmaantuneen kurpan? Se on rakas Alvimme.

Jennikaa Alvin harmaantuminen ei haitannut. Hän oli rakastunut Alvissa tämän rauhalliseen olemukseen ja harmaat kutrit ja uurteet silmänurkissa korostivat Alvin elämänkokemusta ja tyyneyttä.

Kissanpentuja! Jipii!

Pentuja syntyi tällä kertaa vain yksi. Suloinen urospentu sai nimekseen Kaaleppi.

Neea oli viettänyt niin paljon aikaa puutarhassa hyöteismyrkkyjä haistellen, että hän muuttui vihersimiksi. Hän oli itse kaikkein järkyttynein muodonmuutoksestaan ja uuteen olemukseen tottuminen vei aikaa.

Kulkukoirat olivat todellinen riesa Kielosolassa. Ne häiritsivät lenkkeilijöitä ja tuhosivat puutarhojen kukkaistutukset. Kylässä ei kuitenkaan ollut rankkuria, joten kulkukoirien kanssa täytyi vain opetella elämään.

Neea ei ehtinyt kauaa viettää vihersimin auvoisaa elämää. Eräänä tyynenä kesäiltana kylmä henkäys tuntui hänen ihollaan ja tummaan kaapuun verhoutunut viikatemies tuli hulatyttöjens kanssa noutamaan Neean tuonpuoleiseen.

Neean platinahauta jäi puutarhaan odottamaan siirtoa suvun hautausmaatontille.

Silvia ei tuntunut edes huomaavan isoäitinsä poisnukkumista. Silvia oli tavannut kaupungilla mielenkiintoisen nuoren miehen. Tämä nuori mies, nimeltään Pekko, oli kiehtovan kapinallinen nahkatakissaan ja sivukaljussaan.

Silvian siniset silmät ja viaton olemus sulattivat Pekon sydämen hetkessä. Harmi, kun sekä Pekko että Silvia ovat romantiikkasimejä, heistä tulisi ihana perhe!

Silvia ja Pekko päättivät lähteä treffeille pois Silvian vanhempien valvovien silmien alta. Suunnaksi otettiin Ykkösmesta, kaupungin kuumin yökerho.

Yö kului tanssilattialla.

Puutarhakerho-mies! Siis Artturin ja Neean häiden ainoa vieras. :D

Jossain vaiheessa treffit jatkuivat erään toisen yökerhon kattoterassin poreammeessa.

Treffien romanttinen tunnelma koki pienen kolauksen, kun Stadin viralinen siveyspoliisi rouva Kurjenkaula löysi pariskunnan ja alkoi läksyttää heitä uimapukusillaan oleskelusta.

Silvia ja Pekko eivät kuitenkaan antaneet sen häiritä...

...kirjaimellisesti.

Treffit päättyivät vasta aamun valjettua, kun Silvian piti rientää kotiin valmistautumaan koulupäivään.

Romantiikkasimit. Huoh.

Rouva Kurjenkaula ei jättänyt Silviaa rauhaan ennen kuin Silvia lupasi pukeutua tulevaisuudessa vain kokovartalohaalariin.

Kotiin päästyään Silvia ehti hädintuskin vaihtaa ylleen koulupuvun, kun bussi jo tyyttäili vaativasti tienlaidassa.

Koulupäivän päätyttyä Silviaa odotti ovenpielessä kaunis, rakkaudenpunainen ruusu.

Neean kuoltua Artturi yritti pitää ajatuksensa kasassa. Hän keskittyi perheen lemmikeihin ja Neealle rakkaan puutarhan hoitoon.

Iloa kaipauksen keskelle toi pikku-Seljan syntymäpäivä. Hänen tuli aika sanoa heihei lapsuuden leikeille!

Seljasta varttui siskonsa tavoin erittäin kaunis nuori nainen. Seljan tavoite on tieto ja hän haluaa saavuttaa esiintymisalan huipun.

Heti kun kakku oli syöty, Silvia ja Selja tilasivat taksin kampukselle. Tapaamme heidät seitsemännessä osassa yliopistolla :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy kuudes osa. Tässä olikin vain jotain 110 kuvaa, sillä pelasin vain muutaman simipäivän.

Tämän ja edellisen osan välillä ei ollut edes vuorokautta, mutta tuskinpa se ketään haittaa :D Olen niin innoissani peli-innon palaamisesta että en malttanut enää pihtailla näitä kuvia.

Tänään uudistin erästä pelin valmisasuntolaa Stenvall-instituutissa ja asutin tytöt sinne. Iltasella pääsenkin jo pelaamaan sinne (: Nyt lähden lämmittämään ulkosaunaa. Morjens!

Ps. Radolassa kävijät! Käykäähän äänestämässä perijätärtä täällä!